Suomen Akatemian Tieteen tila 2018 -katsauksessa maamme tieteen tasoa on tarkasteltu katsauksessa bibliometrisesti eli käyttämällä eniten viitattuun kymmeneen prosenttiin kuuluvien tieteellisten julkaisujen suhteellista osuutta eli top 10 -indeksiä. Uusimmat tiedot koskevat vuosien 2012-2015 julkaisuja ja niihin vuoden 2017 loppuun mennessä kertyneitä viittauksia.
Suomen top 10 -indeksi on kohonnut 2010-luvulla ja on vuosien 2012-2015 julkaisuille 1,12, kun maailman keskitaso on yksi. Edellisessä katsauksessa havaittu nousu on jatkunut. Monet keskeiset verrokkimaat ovat kuitenkin edelleen selvästi Suomea edellä. Suomessa tieteellisten julkaisujen määrä asukasta kohti on kuitenkin suuri.
– Indeksi on kehittynyt oikeaan suuntaan. Bibliometriset indikaattorit tarjoavat yhden näkymän tieteellisen vaikuttavuuden tarkasteluun, mutta eivät yksinään anna kokonaiskuvaa tutkimuksen tasosta. Muutokset ovat aina monien pitkäjänteisten tekijöiden tulosta, toteaa Suomen Akatemian pääjohtaja, Tieteen tila -ohjausryhmän puheenjohtaja Heikki Mannila.
Tohtorit tekevät aikaisempaa suuremman osuuden tutkimustyöstä korkeakouluissa ja valtion tutkimuslaitoksissa. Yrityssektorin tutkimus- ja kehittämistyöstä tohtorit tekevät edelleen vain noin kuusi prosenttia.
Yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstössä jatko-opiskelijoiden henkilötyövuodet vähenivät ja post doc -tutkijoiden henkilötyövuodet lisääntyivät vuosina 2012–2017. Tutkimuslaitoksissa tutkimustyövuodet vähenivät merkittävästi.
Tutkimuksen ja osaamisen keskittymien sekä ilmiöpohjaisuuden merkitys korostuvat tieteen teossa jatkossa. Tieteen tila 2018 -katsauksen suosituksissa todetaan, että laadukkaat, vaikuttavat ja vetovoimaiset tutkimuksen ja osaamisen keskittymät ovat välttämättömiä Suomen kehitykselle. Tällaiset keskittymät edellyttävät profiloitumista ja eri toimijoiden yhteistyötä.
– Menestyksekkäät tutkimuksen ja osaamisen keskittymät rakentuvat nykyisin usein ilmiöpohjaisesti, ja yliopistojen strategiat pohjautuvat entistä enemmän tällaisten monitieteisten keskittymien varaan. Keskittymien kehittyminen vaatii tutkimusorganisaatioilta vahvaa profiloitumista, työnjakoa ja yhteistyötä sekä selkeitä pitkäjänteisiä rahoitusratkaisuja, sanoo Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry:n puheenjohtaja, Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen.
Katsauksen suosituksissa korostetaan myös inhimillisten voimavarojen merkitystä tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden vahvistamisessa.
– Rekrytoinnit ovat yliopistojen menestyksen kannalta keskeisiä päätöksiä ja niiden onnistumiseen tarvitaan määrätietoisia strategisia toimia. Yliopistojen tutkimuksen uudistuminen ja profiloituminen toteutuu käytännössä henkilövalintojen kautta, toteaa Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen.
Selvityksen yhtenä erityisteemana on tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuus bruttokansantuotteesta Suomessa ja vertailumaissa.
– Tutkimus- ja innovaationeuvoston ja korkeakouluvision tavoite neljän prosentin tutkimus- ja kehitysintensiteetistä edellyttää merkittäviä toimia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, korostaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Anni Huhtala.