Askartelin vuoden vaihteen ylipitkien pyhien rauhoittamana jonkun hetken yhden aluekehitysohjelman parissa – pitkästä aikaa hauskaa ja kehittävää hommaa.
Aluekehityshän on sellainen laji, johon lähes kaikilla on mielipide. Lisäksi siitä syntyy helposti reipasta vastakkainasettelua. Varsinkin jos ei juuri se tärkein oman kulmakunnan aihepiiri tai hanke ole vahvasti mukana linjauksissa. Hyvä niin, sillä omaa aluetta pitääkin puolustaa.
Aluekehittämisessä kaksi asiaa nousee usein mieliä kiihottaviksi: hallinto (lähinnä hallinnollisten yksikköjen määrä omalla alueella) ja infrainvestoinnit. On tietenkin niin, että näillä kahdella tekijällä on aluetalouteen merkittäviä vaikutuksia. Mutta joudun aina ihmettelemään, mitkä tahot tätä keskustelua ohjaavat. Suomessa on jo pitkään hoettu mantraa siitä, kuinka maan eri osat menestyvät omilla vahvuuksillaan. Ovatko niitä omia vahvuuksia juuri julkisten infrainvestointien ja hallinnon kohdentaminen?
Liikenneinfralla on toki paljon merkitystä. Hallinnolla taas ei ole enää valtavaa merkitystä aluekehityksen näkökulmasta. Kuvitellaan testilaboratorio: puolitetaan vaikkapa aluehallintovirastojen resurssit. Käytetään nämä resurssit ja hallinnon puolustamisen intohimo kansainvälistyvän liiketoimintaympäristöön panostamiseen. Sellaisiin toimiin, joiden avulla yritykset voivat ponnistaa kaikkialta Suomesta kv-verkostoihin ja hyödyntää niistä saatavilla olevaa uusinta tietoa, osaamista ja kumppaneita.
Minä uskon samalla panostuksella syntyvän enemmän sitä kaivattua työtä ja hyvinvointia. Mutta en usko, että meitä suomalaisia oltaisiin heti ripittämässä huonosta hallinnosta tai puutteellisesta valvonnasta EY-tuomioistuimessa.
Olisiko puolueilla rohkeutta tämänkaltaisiin ehdotuksiin? Tulevissa vaaleissa kansalaismielipidekin olisi tukemassa. Turha sääntely, valvonta ja hallinto koetaan laajasti jarruksi luovuudelle, yrittäjyydelle ja työnteolle. Lisääntyvän sääntelyn ja sitä seuranneen hallinnon tuloksena on ollut ylimääräisiä kustannuksia ja riskejä, jotka heikentävät yrittäjyyden edellytyksiä.
Joka tapauksessa seuraavallakin hallituskaudella nähdään muutoksia valtion ja kuntienkin aluehallinnossa ja tehtävänjaossa. Yksikköjen määrää vähennetään. Kaikissa muutoksissa ja aluekehitystyössä tulisi painottaa ensisijaisesti keinoja, joilla on merkitystä työpaikkojen syntymiselle. Tarvittaessa muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden on joustettava, sillä hyvinvointi syntyy kannattavien yritysten luomista työpaikoista.
Suomen talouden rakenne on muuttunut keskittyneestä ja suuresta teollisuudesta pienemmistä yrityksistä muodostuvaan verkostoon. Elinkeinorakenteen muutos on jo muuttanut talouden ja työelämän rakenteita merkittävällä tavalla. Työpaikkojen syntyminen ei ole yhden “patruunan” ratkaistavissa, vaan nyt tarvitaan tuhansien “pienten patruunoiden” panosta.
Alueiden menestys on alueen yritysten menestyksen summa. Mielestäni siinä on yksinkertaisuudessaan vähän samaa ideaa kuin ikiaikaisessa ja kaikenkestävässä sloganissa: työ on parasta sosiaaliturvaa. Kummatkin täysimittaisesti käyttöön ja hyvä tulee.
Kirjoittaja Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja.