Syntyvyys jatkaa alenemistaan Suomessa. Tilastokeskuksen tuoreimpien ennakkotietojen mukaan viime vuonna syntyi 43320 lasta. Tämä on pienin luku sitten vuoden 1836. Kokonaishedelmällisyysluku painui 1,26:een, joka on vuodesta 1776 alkaneen mittaushistorian alhaisin lukema.
– Syntyvyyden aleneminen on huolestuttavaa ja omalla tavalla myös murheellista. Varsinkin kun syntyvyyden osalta tiedetään, että ero toivotun ja lopullisen lapsiluvun välillä on iso, sanoo sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) Verkkouutisille.
Myös väestörakenteen muutoksia kirjassaan Puuttuvat puoli miljoonaa pohtinut työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto tunnistaa, että käynnissä on iso muutos.
– Väestörakennekeskustelua käydään mutta vaikeus on, mitä ne lääkkeet tähän ovat. Meille syntyy uusi ’suurten ikäluokkien’ ilmiö, kun nykyisin syntyvät ikäluokat ovat pieniä, Murto toteaa Verkkouutisille.
Laajat heijastusvaikutukset
Väestörakenteen muutokset vaikuttavat eri tavalla aikajanalla. Tällä hetkellä sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien eläköityminen näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa ja hoivasektorilla lisääntyvänä palvelujen tarpeena sekä työvoimapulana.
Syntyvyyden pitkän aikavälin heijastusvaikutukset ovat valtavat. Alhainen syntyvyys vaikuttaa nopeasti varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Alenevat ikäluokat näkyvät aikanaan myös varusmiespalveluksessa ja sitä kautta Suomen puolustusreservissä, korkeakouluissa, työmarkkinoilla sekä talouden kasvupotentiaalissa, joka tarvitaan rahoittamaan niin hyvinvointipalvelut kuin kasvavan hoivan tarve sekä eläkejärjestelmä.
Esimerkiksi kouluverkko on mitoitettu 60000 lapsen ikäluokille.
– Varhaiskasvatuksen kysynnässä on kohta jo noin lähes kolmanneksen lasku. Seuraavaksi se alkaa näkymään peruskoulussa. 2030-luvulla nuorten ikäluokat tulevat olemaan selvästi pienemmät kuin olemme tottuneet. Se tulee entisestään vahvistamaan kasvukeskusten ulkopuolisten paikkakuntien painetta esimerkiksi kouluverkoston ylläpidossa. Korkeakoulujärjestelmässä tilanne tulee näkymään noin 15 vuoden päästä, Murto havainnollistaa.
Hallituksen toimet
Grahn-Laasonen muistuttaa, että Suomen ikärakenne on maailman toiseksi vanhin ja vanhushuoltosuhde EU:n toiseksi korkein. Syntyvyys on lisäksi muita Pohjoismaita matalammalla tasolla.
– Tämä on haastava yhtälö velkaantuvalle maalle, mutta en halua luoda liian lohdutonta kuvaa. Näihin kehityssuuntiin on mahdollista sopeutua ja myös vaikuttaa.
Hallitus on käynnistänyt väestöpoliittisen selonteon valmistelun. Ensi vuoden puoliväliriiheen valmistuvasta selonteosta toivotaan konkreettisia keinoja muun muassa syntyvyyden lisäämiseen. Grahn-Laasonen ei vielä tässä vaiheessa halua avata tarkemmin pöydällä olevia keinoja.
Ministerin mukaan on tärkeä tunnustaa, ettei politiikalla voida kovin paljoa vaikuttaa niin yksityisellä maaperällä kuin lapsitoiveissa ja syntyvyydessä.
Esimerkiksi konkreettisena ja tuoreena ratkaisuna hallitus on päättänyt palauttaa Kela-korvaukset hedelmöityshoitoihin ja korottaa niitä ensi vuoden alusta.
– Hallituksen päätös on signaali siitä, että teemme mitä on tehtävissä, jotta yhä useamman lapsitoive voisi toteutua. Sekä inhimillisesti että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta jokainen lapsi on tervetullut.
Hallitus on päättänyt myös lapsilisien korottamisesta. Korotuksia tulee alle kolmivuotiaiden lasten lapsilisiin, neljännen ja sitä seuraavien lasten lisiin sekä yksinhuoltajakorotukseen.
Grahn-Laasonen muistuttaa, että pelkkä perhepolitiikka ei riitä ja myös muita toimia tarvitaan. Tutkijoiden mukaan syrjäytymisellä ja lapsettomuudella on vahva yhteys.
Suomen väestörakenne on tulevina vuosina haastava. Hallitus on tekemässä uudistuksia monella rintamalla: muun muassa työeläkejärjestelmän uudistus on käynnissä. Lisäksi työvoimapulaan ja vetovoiman lisäämiseen ollaan valmistelemassa toimia, työmarkkinoita uudistetaan, syrjäytymiskehitys halutaan pysäyttää ja perheellistymistä tukea täsmätoimin.
Työmarkkinat ja maahanmuutto
Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto on arvioinut, että Suomessa työmarkkinoilta tulee poistumaan 200000 ihmistä enemmän kuin sinne tulee 2040-lukuun mennessä.
Murto muistuttaa, että maahanmuutto tulee tasoittamaan väestökehitystä, mutta maahanmuutto keskittyy erityisesti pääkaupunkiseudulle.
– Työikäisten määrä ei enää kasva, joka näkyy esimerkiksi koronan jälkeisessä työvoimapulassa. Meillä on potentiaalia jatkaa työperäistä maahanmuuttoa. Huolenaihe on, onko meillä edellytyksiä siihen, että muuttajat jäävät pysyvästi Suomeen, Murto muistuttaa.
Kahden viime vuoden aikana maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt. Esimerkiksi vuonna 2022 nettomaahanmuutto oli yli 34000 ihmistä. Tammi-syyskuun 2023 aikana nettomaahanmuuttoja oli tullut Tilastokeskuksen mukaan yli 41000.
– Ei ole realistista, että meitä korkeamman elintason maista saataisiin tilastollisesti isoja määriä maahanmuuttajia. Saamme erikoisosaajia fokusoidusti mutta pysyvästi ja pitkäaikaisesti emme. Rakenteellisesti kasvava osuus on Aasiasta tuleva maahanmuutto. Meillä on näyttöä, että esimerkiksi palvelusektorin työmarkkinat ovat hyvin järjestäytyneet ja vetovoima maahanmuuttoon on riittävä. Se luo optimismia.
Syntyvyys alenee kaikkialla
Syntyvyyden aleneminen ei ole vain pohjoismainen tai länsimainen ilmiö, vaan se on käynnissä kaikkialla maailmassa.
– Suomi poikkeaa lapsettomien määrässä. Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa varsinkin nuorilla miehillä lastensaanti ja parisuhteet riippuvat koulutusasteesta eli siitä on tulossa itse asiassa luokkakysymys. Erityinen ongelma on ilman koulutusta jääneet pojat, Murto sanoo.
– Itse ajattelen niin, että jos johonkin satsaisin voimavaroja niin kävisin sen keskustelun, että miksi meiltä syrjäytyy koulutuksesta ja monella tapaa elämästä suuri joukko poikia. Sama koskee osittain myös tyttöjä, mutta pojilla luvut ovat korkeammat. Kun koulutuksesta on tullut miehillä periytyvä ominaisuus, niin pitää varautua siinä, että tämä tulee olemaan iso haaste esimerkiksi maahanmuuttajapojilla. Meillä tulee olemaan vielä isot ongelmat tämän kanssa, hän jatkaa.
Grahn-Laasosen mielestä on tärkeää, että syntyvyys- ja väestörakennekeskustelu laajenee perhepolitiikasta laajemmaksi, koska tutkimustieto osoittaa, että syrjäytymisellä, kouluttamattomuudella ja työttömyydellä on yhteys lapsettomuuteen.
– Kun ei synny parisuhteita, ei synny lapsia. Sen takia pitäisi vaikuttaa hyvin monella tavalla myös yhteisöllisyyteen. Suomessa menetetään paljon inhimillistä pääomaa siinä, että osa nuorista hukataan jo koulupolun varrella ja jää työelämän ulkopuolelle. On todella huolestuttavia lukuja, että 35-vuotiaista miehistä puolet on lapsettomia ja naisistakin 35 prosenttia.
Myös Murron mielestä erityisesti pojilla syrjäytymisen ehkäiseminen on edellytys sille, että saadaan parisuhteita ja sitä kautta lapsia. Moniongelmaisen syrjäytyneisyyden yleishoito on hänen mukaansa parasta lääkettä myös syntyvyyteen pitkällä aikavälillä.
Kulttuurillinen muutos
Syntyvyyden alenemisessa on tekijöitä, joiden muuttaminen on vaikeaa, koska taustalla on kulttuurillinen muutos. Suomessa lapsiperheiden etuudet ovat verrattain hyvät. Esimerkiksi perhevapaajärjestelmä on uudistettu ja fiskaalisilla kannustimilla ei välttämättä enää saada kovin suuria suoria vaikutuksia aikaan.
– Olen pessimistinen siitä, kuinka paljon voimme nyky-yhteiskunnassa ohjata nuorten naisten ja miesten valintoja parisuhteissa ja lasten hankkimisessa, kun tämä on niin voimakas kulttuurillinen ominaisuus. Käytännössä nuoruus on pidentynyt. Lapsiperheiden tuet ovat sympaattisia tukimuotoja, mutta niiden teho ohjata syntyvyyttä on todennäköisesti alhainen. Voiko hyvinvointivaltio ohjata tätä kulttuurillista ilmiötä, niin siihen laittaisin kysymysmerkin, Murto pohtii.
– Pikemminkin kyse on muista rakenteellisimmistä tekijöistä. Tätä tukee myös näyttö niistä maista, jotka ovat tehneet hiljattain uudistuksia perhe-etuuksiin ja järjestelmiin. Syntyvyyden lasku on siitä huolimatta saattanut jatkua. Vaikka lapsiperheisiin kannattaa panostaa, niin ei pidä ajatella fiskaalisia kannustimia ainakaan kovin helppona ratkaisuna syntyvyyteen, Grahn-Laasonen pohtii.
Tukiverkkoja vahvemmaksi
Grahn-Laasonen toivoo yhteiskuntaan ja työelämään enemmän lapsimyönteistä ajattelua ja positiivisempaa perhepuhetta.
– Käsitykset perhe-elämästä saattavat olla värittyneet siihen suuntaan, että valvotaan öitä ja ollaan uupuneita ja väsyneitä vanhempia ja silmät ristissä yritetään sinnitellä niin töissä kuin kotona. Jääkö liian usein kertomatta, että lapset tuottavat suunnatonta onnellisuutta, iloa ja merkityksellisyyttä elämään.
– Se mitä yhteiskunta voi tehdä, niin pyrkiä siihen, että tukiverkkoja vahvistetaan. Kaikilla niitä ei ole omasta takaa. Vanhemmat jäävät tutkimusten mukaan välillä turhan yksin. Yhteisöllisempää ajatusta ja tukiverkkojen vahvistamista tarvitaan niille, joilla ei sitä ole. Varhaiskasvatus, päiväkodit ja neuvolat ovat meillä usein mainettaankin parempia. Toivotun ja toteutuneen lapsiluvun ero on iso. Toivon, että löydämme väestöpoliittisessa selonteossa myös uusia keinoja tukea perhehaaveiden toteutumista, Grahn-Laasonen toteaa.