Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaudesta lähdetään valmistelemaan Suomen mallia, johon otetaan oppia maailmalta, kuten esimerkiksi Ruotsista.
– Tässä on paljon yksityiskohtia, mitä ei ole tehty, mutta se ei tarkoita sitä, että asia olisi jotenkin epäselvä. Valmistelua johtavan virkamiehen näkökulmasta tässä on erittäin selkeä suunta, mihin mennään, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa tänään maanantaina.
Pöysti sanoi, että Suomessa tavoitellaan laajempaa valinnanvapautta kuin Ruotsissa on, koska valinnanvapaus koskee terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalipalveluita. Hallitus linjasi lauantain vastaisena yönä, että valinnanvapaus toteutetaan pääsääntönä perustasolla ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
Käyttäjä eli asiakas valitsee itse palveluiden tuottajan, joka voi olla julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottaja.
Sitä, miten palveluiden tuottajat hyväksytään, ei ole vielä päätetty. Esimerkiksi Ruotsissa terveyspalvelumarkkinat ovat avoinna kaikille kriteerit täyttäville palvelutuottajille, jotka saavat maakäräjältä hyväksynnän.
Myöskään sitä ei ole vielä linjattu, kuinka usein asiakas saa vaihtaa palvelutuottajaa. Ruotsissa sitä ei ole rajoitettu, mutta esimerkiksi Norjassa tuottajaa saa vaihtaa vain kerran vuodessa.
Valinnanvapaus koskee julkisen palvelulupauksen piiriin kuuluvia palveluja. Palvelulupaukseen sisältyvät palvelut määrittelee valtioneuvosto järjestämispäätöksessä, joka tehdään esimerkiksi joka viides vuosi.
Järjestäminen ja tuotanto erotetaan
Hallituksen päätöksen mukaan itsehallintoalue tuottaa itse tarvittavat palvelut tai yhdessä muiden itsehallintoalueiden kanssa. Lisäksi se voi käyttää yksityisen tai kolmannen sektorin palveluita.
Itsehallintoalueiden täytyy kuitenkin erottaa järjestämistehtävät ja tuotanto toisistaan itsehallintoalueen sisäisessä organisaatiossa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotantoa johtavat ammattijohtajat erillään järjestämistä koskevasta päätöksenteosta.
Itsehallintoalueet laativat palvelutuotantostrategian, jossa määritellään, miten alueen palvelut tuotetaan. Itsehallintoalueet arvioivat säännöllisesti itsehallintoalueen oman tuotannon tarkoituksenmukaisuutta valtakunnallisten arviointikriteerien mukaisesti.
Itsehallintoalueen tulee ennen palveluiden tuottamista vertailla oman palvelutuotannon tehokkuutta ja mahdollisuuksia hyödyntää yksityisen ja kolmannen sektorin tuotantoa. Julkisten ja julkisesti rahoitettujen yksityisten sote-palvelujen laatu- ja kustannustietojen on oltava julkisia, jotta vertailu on mahdollista.
Kuluttaja- ja kilpailuvirasto valvoo kilpailun toteutumista sekä pk-yritysten toimintamahdollisuuksia sote-palveluiden markkinoilla. Valmistelussa luodaan edellytykset, joilla turvataan uusien toimijoiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet tarjota palveluita.
Sote-alueita ei vielä nimetty
Hallitus päätti, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä itsehallintoalueille, joita tulee kahdeksantoista. Itsehallintoalueet muodostetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta.
Itsehallintoalueet järjestävät sote-palvelut yksin lukuun ottamatta kolmea aluetta, jotka järjestävät sote-palvelut yhdessä toisen itsehallintoalueen kanssa. Näin sote-alueita muodostuu vain viisitoista. Näitä kolmea itsehallintoaluetta, jotka eivät järjestä yksin palveluitaan, ei ole vielä nimetty. Nämä alueet tullaan kirjaamaan lakiin.
Pöysti totesi, että lähtökohtaisesti itsehallintomalli voidaan säätää ilman perustuslain säätämistä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Rehula korosti, että lainsäädäntö on kokonaisuus, jolla mahdollistetaan perusoikeuksien yhdenvertainen toteutuminen. Kokonaisuuteen sisältyy sote-palveluiden järjestäminen ja tuottaminen sekä rahoitus, ei pelkkä aluejako.
Laajaa, ympärivuorokautista päivystystä antavia sairaaloita tulee olemaan kaksitoista. Laajalla päivystystoiminnalla tarkoitetaan kaikkia erikoisaloja. Näitä kahtatoista sairaalaa ei ole vielä määritelty. Muiden alueiden keskussairaalat jatkavat ympärivuorokautisen suppeamman päivystyksen sairaaloina.
Nykyiset yliopistosairaalat Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa jatkavat toimintaansa.
