Poikkeuksellisista vedenkorkeusvaihteluista saatiin useita silminnäkijähavaintoja eri puolilta Suomen rannikkoa vuosina 2010 ja 2011.
Tyypillisesti vesi nousi ja laski useita kertoja 5–15 minuutin välein korkeusvaihtelun ollessa jopa metrin. Tavallinen havaintopaikka oli saaristossa sijaitseva matala, kapea salmi.
Ilmatieteen laitoksen hiljattain julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan, että havaitut vedenkorkeusheilahtelut olivat pieniä meteotsunameja, sääilmiöiden mereen synnyttämiä pitkiä ja nopeita aaltoja. Maanjäristysten aiheuttamista tsunameista ne eroavat vain syntytavaltaan.
Ilmiö on Suomen rannikolla harvinainen ja huonosti tunnettu. Vastaavia havaintoja ei ole raportoitu vuosikymmeniin, ja edellinen tieteellinen tutkimus Suomen rannikon meteotsunameista on vuodelta 1926.
Esimerkiksi tietyissä Välimeren satamissa ilmiö esiintyy melko säännöllisesti vuosittain, ja suurimmat aallot ovat olleet kuusi metriä korkeita.
Ilmiöön liittyy hyppäys ilmanpaineessa
Tutkimuksessa hyödynnettiin mareografien vedenkorkeusmittauksia, rannikkoasemien ilmanpainehavaintoja ja tutkakuvia. Kaikkiin tapauksiin liittyi rannikkoasemilla havaittu pieni mutta nopea ilmanpaineen hyppäys.
Kaksi tapauksista oli Suomenlahden yli etelästä saapuneiden säärintamien aiheuttamia, kaksi liittyi Pohjanlahdella rannikon suuntaisesti liikkuneisiin rintamiin.
Meteotsunami syntyy, kun pienialainen ilmanpaineen häiriö, esimerkiksi ukkosmyrsky, liikkuu meren yllä samalla nopeudella kuin millä meren aalto pystyy etenemään. Tällöin energiaa siirtyy ilmakehästä mereen ja aallon korkeus kasvaa.
Rannikon muoto joko voimistaa tai vaimentaa saapuvaa tsunamiaaltoa. Sen vuoksi ilmiö on huomiota herättävä vain yksittäisissä paikoissa, ei koko rannikolla.