Kylmän sodan aikana maailma seurasi supervaltojen avaruuskisaa ja asevarustelua, mutta samanlainen tärkeä kilpailu käytiin porauksenkin alalla. Atlas Obscura -sivusto esittelee Neuvostoliiton/Venäjän Kuolan jättireiän taustaa.
Maan pintaa kattaa 30-50 kilometriä paksu uloin kuorikerros. Amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset ryhtyivät suunnittelemaan mahdollisimman syvälle siihen porautumista 1950-luvun lopulla.
USA:ssa hankkeen nimi oli Project Mohole. 1966 se lakkautettiin varojen puutteessa.
Neuvostoliitto jatkoi poraamisiaan. Vuosien 1970-94 välillä maa eteni Kuolan niemimaalla, lähellä Suomen rajaa ja Muurmanskia, maailmanennätykseen asti.
Kuolan supersyvässä porausreiässä on useita reikiä, jotka lähtevät yhdestä keskusreiästä. Syvin on nimeltään SG-3, ja se ulottuu 12 261 metriä maan pinnan alapuolelle. Poraaminen maanalaisessa paineessa vaati erikoislaitteiden kehittämisen.
Kuolan porausreikä tuotti paljon tietoa maan kuoresta. Yksi isoimmista yllätyksistä oli, että kivi ei vaihtunutkaan graniitista basalttiin. Kivestä löytyi myös vettä.
Kiehtovin Kuolan reiän löytö oli ikivanhoista kivistä löytynyt biologinen elämä. ”Mikrofossiilit” ovat säilyneet kovasta paineesta ja lämpötiloista huolimatta kilometrejä maan pinnan alla.
Kuolan reiän syventäminen jouduttiin pysäyttämään 1990-luvun alussa korkeiden lämpötilojen vuoksi. Syvyyksissä tuli vastaan jopa 180 asteen lämpötila odotetun sadan asteen sijaan. Lämmöt alkoivat lisääntyä jopa kohti 300 astetta. Tämä saa kiven muuttamaan olomuotoaan niin, että porauksesta tuli lähes mahdotonta.
Vuodesta 2008 reiän alue on ollut autio. Atlas Obscura sanoo Kuolan porausreiän tuottamia tietoja yhdeksi kaikkein merkittävimmäksi neuvostotieteen jäämistöksi. Kivinäytteiden varastoa pidetään reiän lähellä sijaitsevassa Zapoljarny kaupungissa.
Kuolan reikää syvemmälle on myöhemmin porattu kahdesti. Kuola on kuitenkin yhä syvin suoraan porattu reikä.