Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n mukaan Suomen suhteellinen asema ei ole juurikaan muuttunut 2010-luvun alusta. Hintatason huomioiminen kuitenkin heikentää asemaamme palkkavertailussa. Palkkaerot Suomessa olivat vertailumaiden pienimpiä ja pysyivät melko samalla tasolla koko tarkastelujakson 2007-2015 ajan.
EU-maissa havaittiin erisuuntaista kehitystä palkkaeroissa. Suurin osa palkkojen kokonaisvaihteluista selittyi taustaryhmien sisäisillä palkkaeroilla.
Suomalaisen kokoaikaisen palkansaajan kuukausiansio oli 2015 keskimäärin 3[nbsp]386 euroa, joka on selvästi EU-maiden (2[nbsp]116 euroa) keskiarvon yläpuolella. Pienintä palkkaa ansaittiin Romaniassa, suurinta Sveitsissä. Suomea korkeampi keskimääräinen kuukausipalkka oli seitsemässä Euroopan maassa, esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa. Suomen ja Ruotsin keskimääräiset kuukausipalkat olivat lähes samat.
EU-maiden väliset palkkaerot ovat pysyneet suurina, vaikka EU:n yhdentymisen myötä niiden on ajateltu kaventuvan.
Pienten palkkaerojen maa
Palkkatason ohella maiden sisäisten palkkarakenteiden ja niissä tapahtuneiden muutosten vertailu on tärkeää. Suomi pysyi pienten palkkaerojen ja vähäisen matalapalkkatyön maana tarkastelujaksolla. Myös muissa pohjoismaissa palkkaerot ja matalapalkkatyön osuudet olivat keskimääräistä pienemmät.
Palkkaerojen suuruuteen vaikuttavat osaltaan työehtosopimusten kattavuus ja palkanmuodostuksen koordinaation aste. Pienten palkkaerojen maissa kuten pohjoismaissa järjestäytymisaste on korkea, työehtosopimukset kattavia ja palkanmuodostus koordinoitua. Suurimmat palkkaerot löytyvät maista, joissa palkoista sovitaan varsin hajautetusti.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, selittyykö tietyn taustatekijän, kuten sukupuolen, vaikutus palkkojen kokonaisvaihteluun ryhmien välisillä vai ryhmien sisäisillä palkkaeroilla. Kaikkien taustaryhmien osalta ryhmien sisäisten palkkaerojen merkitys oli suurempi. Tarkastelluista ryhmistä oli ammattiryhmien välisten palkkaerojen merkitys kuitenkin suurin.