Vaikka Suomi on tehnyt tiivistä Nato-yhteistyötä 25 vuotta ja rauhankumppanuus on muuttunut kärkikumppanuudeksi, turvatakuut ja päätöksenteko-oikeus kuuluvat jatkossakin vain jäsenille, toteaa puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston neuvotteleva virkamies Karoliina Honkanen.
Honkanen on kirjoittanut yksityishenkilönä Atlantti-Seuran keskiviikkona julkistaman Nato 70-vuotta – Arvioita puolustusliiton roolista ja Suomen kumppanuudesta –raportin.
– Kumppanuuden syventymisestä huolimatta ero jäsen- ja kumppanimaan välillä on säilynyt ja säilyy. Suomi ja Ruotsi eivät edelleenkään saa kutsua liittokunnan ydintehtäviä, kuten yhteisen puolustuksen vahvistamista, koskeviin tai Nato-Venäjä-neuvoston kokouksiin, Honkanen kirjoittaa.
– Turvatakuut ja päätöksenteko-oikeus kuuluvat jatkossakin vain jäsenille. Suomen ja Ruotsin kaltaisille kärkikumppaneille kumppanuuden katto on muita kumppaneita korkeammalla, mutta se tulee väistämättä vastaan.
Honkasen mukaan Nato-maiden vastaus tiiviimmästä yhteistyöstä kiinnostuneille maille on ollut kehotus hakea jäsenyyttä. Lisää yhteistyömuotoja ei ole saatavilla.
– Kaiken yhteistyön osalta on tärkeää pitää mielessä, että kumppaneiden omat vaikutusmahdollisuudet kumppanuuteensa ovat rajalliset. Kumppaneiden asema on viime kädessä aina riippuvainen liittolaisten tarpeista ja poliittisesta tahdosta; kukin liittolainen voi halutessaan estää kumppanuusyhteistyön toteuttamisen.
– Tämä saattaa ilmetä esimerkiksi ennakoitavuuden puutteena. Myös viime vuosien aikana on ollut joitakin tapauksia, joissa jotkut jo hyväksytyt kumppanuusyhteistyön aktiviteetit tai kumppaneiden osallistuminen johonkin harjoitukseen on jäädytetty yksittäisen jäsenmaan vastustuksesta johtuen, Honkanen kirjoittaa
Suomi on jo yli kahden vuosikymmenen ajan tehnyt yhteistyötä Naton kanssa niin puolustushallinnon kuin muidenkin ministeriöiden toimialoilla. Puolustuksen alalla tehtävä yhteistyö kehittää puolustusvoimien yhteistoimintakykyä ja suorituskykyjä.
– Myös EU:ssa ja pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä nojaudutaan Naton standardeihin, konsepteihin ja toimintatapoihin.
Lisäksi sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen parantaa teknisiä valmiuksia ottaa kansainvälistä apua vastaan tilanteessa, jossa Suomea kohtaisi kriisi ja kansainvälistä apua tarjottaisiin Suomelle. Puolustushallinnon lisäksi merkittävää yhteistyötä on jo pitkään tehty esimerkiksi siviilivalmiuspuolella.
– Suomen kumppanuusyhteistyö on ollut laaja-alaista. Suomi on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeenpanemiin kriisinhallintaoperaatioihin, lukuisiin Naton harjoituksiin ja isännöinyt itse monikansallisia harjoituksia, Honkanen muistuttaa.
Naton läsnäolo vakauttava tekijä
Krimin tapahtumat olivat käännekohta Natolle, joka oli kylmän sodan jälkeen keskittynyt kaksi vuosikymmentä kriisinhallintaan oman alueen ulkopuolella. Nyt painopiste palautettiin liittokunnan omalle alueelle. Vuodesta 2014 alkaen Naton painopisteenä on ollut yhteisen puolustuksen toimeenpanomekanismien vahvistaminen, jotta Nato kykenee puolustamaan jäsenmaitaan heikentyneessä turvallisuusympäristössä.
– Naton viime vuosien muutos on vaikuttanut myös kumppanuuksiin. Itämeri on yksi liittokunnan strategisista painopistealueista, mikä lisää Suomen ja Ruotsin merkitystä Natolle. Suomi ja Ruotsi jakavat saman turvallisuusympäristön ja haasteet Naton kanssa, mikä tekee yhteistyöstä luontevaa ja molemminpuolisesti hyödyllistä, Honkanen toteaa.
Suomen näkökulmasta Naton läsnäolo Itämerellä on Honkasen mukaan vakauttava tekijä. Suomi toimii tänä päivänä täysin erilaisen Naton kanssa kuin vielä viisi vuotta sitten.
– Suomen kumppanuuden painopiste oli pitkään kriisinhallintaoperaatioissa, mutta Naton keskittyminen yhteiseen puolustukseen on avannut Suomelle useita uusia yhteistyömahdollisuuksia erityisesti oman puolustuskykynsä vahvistamiseen.
Myös kumppanuuden toteuttamismuodot ovat kehittyneet.
– Perinteinen rauhankumppanuus, jossa kokoonnuttiin laajan kumppanijoukon kesken keskustelemaan erityisesti kriisinhallinnasta, on käytännössä korvautunut räätälöidyllä ja substanssilähtöisellä yhteistyöllä, joka keskittyy esimerkiksi Itämeren alueen vakauden ja turvallisuuden edistämiseen tai näkemysten vaihtoon hybridiuhista ja niihin vastaamisesta.
Suomelle myönnettiin Walesin huippukokouksessa (2014) ns. lisääntyvien yhteistyömahdollisuuksien EOP-status, jota jatkettiin marraskuussa 2017.
Käytännön yhteistyön syventymisen ohella poliittinen dialogi Suomen ja Naton välillä on ollut tiivistä aina asiantuntijatasolta ylimmän valtionjohdon tasolle. Suomen presidentti on osallistunut Nato-maidenvaltionjohdon työillallisille kahdessa edellisessä huippukokouksessa ja Suomen ja Ruotsin ulko- ja puolustusministerit saavat usein kutsun Naton ministerikokouksiin.
Suomi kumppanuuden ytimeen
Honkasen mukaan Naton paluu perustehtävänsä äärelle on lisännyt Nato-yhteistyön merkitystä Suomelle.
– Samalla kumppanuusyhteistyö edellyttää aiempaa enemmän proaktiivisuutta: Nato-maat ovat keskellä erittäin vaativaa muutosprosessia ja odottavat Suomen ja Ruotsin itse kertovan, mistä ne ovat kiinnostuneita.
– Suomen intresseissä on jatkaa poliittista dialogia kaikilla tasoilla sekä pitää huoli siitä, että Suomi saa jatkossakin käyttöönsä riittävät tiedot Naton toiminnasta ja tärkeimmät työkalut korkean yhteistoimintakyvyn säilyttämiseen ja oman puolustuskyvyn vahvistamiseen.
Kaiken kaikkiaan muutos Suomen kumppanuudessa on ollut Honkasen mielestä merkittävä. Suomi on viime vuosina kulkenut kumppanuuden ytimeen.
– Nykyistä asemaa ei voi kuitenkaan ottaa annettuna. Kumppanuutemme avainkysymyksiä tulevina vuosina on se, miten Suomi ja Ruotsi asemoituvat Naton kiinnittäessä huomiota Itämeren lisäksi yhä enemmän pohjoisille alueille ja miten Suomi ja Ruotsi alueen maina pääsevät näihin keskusteluihin mukaan.