Sitran tuoreessa selvityksessä käsitellään lakien laatimisen johtamista Suomessa. Selvityksen mukaan nykyisessä lainsäädäntöprosessissa on tunnistettavissa kaksi keskeistä ongelmaa.
Lainsäädäntö on julkisen vallan keskeisin keino kehittää yhteiskuntaa haluttuun suuntaan. Toimiva lainsäädäntö edellyttää laadukasta ja hyvin johdettua lainsäädäntöprosessia. Ongelmakohdiksi nousevat Sitran mukaan se, ettei lainsäädäntöprosessista ole saatavilla riittävästi tietoa, eikä kenelläkään ole kokonaisvastuuta sen johtamisesta.
Selvitys perustuu aineistoon, jonka Sitra on kerännyt valtioneuvoston Hankeikkunasta ja eduskunnan avoimesta datasta.
Säädäntöhankkeiden etenemistä on on vaikea arvioida tiedon vähäisyyden takia. Arvioinnin puuttuessa myös prosessin kehittäminen tai tehostaminen on myös haastavaa. Lisätieto toisi myös läpinäkyvyyttä, joka puolestaan vahvistaisi luottamusta lainsäädäntöprosessia ja sen toimijoita kohtaan.
– Säädösjohtamiseen osallistuu Suomessa monia toimijoita, mutta kenelläkään toimijoista ei ole prosessista kokonaisvastuuta. Suomessa ei ole tällä hetkellä myöskään yhteen koottuna seurantatietoa siitä, miten lainsäädäntöprosessi toimii, selvityksessä todetaan.
Selvityksessä nostetaan esille myös muita tunnistettuja ongelmakohtia. Liian kireät aikataulut, resurssien niukkuus, valmistelun siiloutuminen, puute osaamisesta sekä poliittisen ohjauksen väärä ajoitus ja yksityiskohtaisuus ovat toistuvia. Selvityksessä viitataan oikeuskanslerin lausuntoon.
– Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on todennut lausunnossaan, että lainvalmistelussa hyvät tavoitteet ja aikomukset törmäävät liian usein kiireeseen.
Sitran mukaan keskeinen havainto on, että valtioneuvoston kirjaamiskäytänteet ovat selkeästi puutteellisia. Hallituksen esityksen laatimisprosessin keskeisistä vaiheista on tämänhetkisten kirjaamiskäytänteiden perusteella saatavilla tiedot ainoastaan hankkeen käynnistämisestä, lausuntokierroksesta sekä hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle. Monien hankkeiden kohdalla myös tiedot lausuntokierroksesta ovat olleet puutteellisia, eikä tietoa hankkeen käynnistämisestä ole merkitty systemaattisesti Hankeikkunaan.
– Tietopohjan vahvistaminen edellyttää tietojärjestelmien, kuten rajapintojen ja raportoinnin kehittämistä, datan yhdistettävyyttä ja asioiden kirjaamista järjestelmiin mahdollisimman automaattisesti ja systemaattisesti, selvityksessä todetaan.
Eduskunnan osalta lainsäädäntöprosessin vaiheista on saatavilla luotettavaa ja systemaattista prosessidataa.
– Aineiston perusteella voidaan esimerkiksi havaita, että hallituksen esitysten virta eduskuntaan on epätasaista. Hallituksen esityksiä eduskunnan käsittelyyn tulee suhteessa eniten hallituskauden loppuvuodella ja syksyisin kevätkautta enemmän.
Sitran mukaan lainsäädäntöprosessin kuvaamisen ja analysoimisen vahvistamiselle on tarve sekä hallinnon ja eduskunnan että sidosryhmien ja kansalaisten näkökulmasta. Tieto lainsäädäntöprosessin tilanteesta, toteutumisesta sekä resurssoinnista auttaa toimijoita tunnistamaan esimerkiksi tulevien lainsäädäntöprosessivaiheiden tapahtumia.