Erillisiä pentueita arvioidaan olevan 140–170. Suomen karhukanta on kokonaisuutena vakaa.
Neljästä kannanhoitoalueesta poronhoitoalueella ja vakiintuneen kannan hoitoalueella karhukanta pidetään ennallaan. Levittäytymisvyöhykkeellä karhujen määrän annetaan kasvaa maltillisesti, jotta turvataan karhujen levittäytyminen kehittyvän kannan alueelle. Kehittyvän kannan hoitoalueella karhujen määrän annetaan lisääntyä alueen asukastiheyden ja elinkeinorakenteen asettamissa rajoissa.
Vakiintuneen kannan hoitoalueella karhujen määrä on vähentynyt, mutta sekä kehittyvän kannan hoitoalueella että levittäytymisvyöhykkeellä kanta on runsastunut. Kehittyvän kannan hoitoalueista karhukanta on edelleen vähäinen Pohjois-Savossa, mutta Etelä-Savossa kanta on runsas ja voimistuva. Kaakkois-Suomessa karhujen määrä on viime vuosina kasvanut selvimmin.
Karhukanta on huomattavan tiheä Keski-Suomen länsiosan, Pohjanmaan itäosan ja Pohjois-Hämeen koillisnurkan alueilla. Karhu on runsastunut myös Oulun eteläosissa.
Poronhoitoalueella ongelmana on havainnoitsijaverkoston harvuus ja siitä johtuva havaintojen pieni määrä. Tämän takia poronhoitoalueen kanta-arvioon liittyy muuta maata enemmän epävarmuustekijöitä. Poronhoitoalueen karhukanta on havaintojen perusteella runsain alueen eteläosissa, itäisen valtakunnanrajan tuntumassa.
Maa- ja metsätalousministeriö antaa RKTL:n arvion pohjalta asetuksen suurimmasta sallitusta saalismäärästä ensi metsästyskaudelle. Karhun metsästys alkaa elokuussa.