Ilmatieteen laitoksen mukaan pitkän ajan kehityssuunta on edelleen parempaan päin.
Ihmisten terveyden kannalta haitallisimpana ilmansaasteena pidetään niin sanottuja pienhiukkasia. Euroopan unionin vuosiraja-arvo pienhiukkasille on 25 µg/m3 eli 25 mikrogrammaa kuutiometriä kohden.
– Suomen pitoisuudet jäävät kauas tämän raja-arvon alapuolelle, sanoo erikoistutkija Pia Anttila Ilmatieteen laitokselta.
Vuosina 2015–2017 pienhiukkasten pitoisuudet ovat alittaneet kaikilla mittauspaikoilla myös Maailman terveysjärjestön WHO:n asettaman huomattavasti tiukemman suosituksen. Järjestön vuosiohjearvo on kymmenen mikrogrammaa kuutiometriä kohden.
Tammi-helmikuussa 2017 Suomessa oli muutamia lounaanpuoleisia pienhiukkasten kaukokulkeutumisepisodeja. Tammikuun 29. päivänä WHO:n asettama päiväkohtainen ohjearvo (25 µg/m3) ylittyi Ilmatieteen laitoksen Utön mittausasemalla sekä Harjavallan Kalevan asemalla.
Utössä tuolloin mitattu 37 mikrogrammaa kuutiometriä kohden oli koko Suomen korkein päiväkohtainen pienhiukkaspitoisuus viime vuonna.
Liikenteestä peräisin olevat korkeat typpidioksidipitoisuudet ovat suurten kaupunkikeskustojen ongelma. Suomessa typpidioksidi on ollut ongelmallisinta Helsingin vilkkaasti liikennöidyissä katukuiluissa.
Pitoisuudet ovat kuitenkin niissäkin laskeneet, eikä vuosiraja-arvo enää ylity velvoiteseuranta-asemilla.
Teollisuuden pistepäästöjen vuoksi hengitysilman nikkelipitoisuuden tavoitearvo ylittyi vuonna 2017 Harjavallan Kalevassa. Arvioiden mukaan kohonneelle pitoisuudelle altistui Harjavallassa viime vuonna noin 200 ihmistä.
Tiedot ilmenevät Ilmatieteen laitoksen kunnilta ja teollisuudelta kokoamista ilmanlaadun seurantatiedoista.