Asiassa oli kyse vakuutusoikeudessa vireillä olleen hallintoprosessin pituudesta, jonka aikana vakuutettu henkilö oli kuollut. Valittajana oli menehtyneen vakuutetun puoliso.
EIT:n mukaan asian käsittelyn kesto vakuutusoikeudessa 4 vuotta ja 2 kuukautta ei ollut kestoltaan kohtuullinen, vaikka kyse olikin tavallista hankalammasta asiasta. EIT totesi, ettei oikeudenkäynnissä ollut viranomaisten toimintaan liittyen ajanjaksoja, jolloin asiassa ei olisi tehty toimenpiteitä. Vakuutusoikeuden tuomarit olivat myös tiedustelleet syytä viivästykselle asiassa ja kehottaneet asian käsittelijöitä saattamaan asia päätökseen. Tästä huolimatta EIT katsoi, ettei asian monimutkaisuus yksinään oikeuttanut oikeudenkäynnin pitkää kestoa.
EIT totesi myös, että pääasian yhteydessä käsitelty oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva asia ei ole voinut olla niin monimutkainen, että se olisi huomattavasti viivästyttänyt käsittelyä. Lisäksi EIT katsoi, että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva asia oli merkittävä ottaen huomioon valittajan taloudellinen sitoutuminen asiaan.
EIT määräsi valtion korvaaman valittajalle aineettomasta vahingosta 4 000 euroa sekä oikeudenkäyntikuluistaan 2 500 euroa.