”Suomeenko Mussolinin malli?”, kysyi merkittävä keskustavaikuttaja, kun turvallisuuskomitea perustettiin runsaat kaksi vuotta sitten.
Turvallisuuskomitea on sittemmin lyhyessä ajassa noussut salaliittoteorioiden syövereistä yhteiskunnan turvallisuuden kovimpaan ytimeen.
”Puolustusministeriön yhteydessä toimii Turvallisuuskomitea, joka avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä”, todetaan valtioneuvoston tammikuussa 2013 antamassa asetuksessa lakonisesti. Hädin tuskin oli ministeri Carl Haglundin allekirjoitus ehtinyt sen alta kuivua, kun Risto Volanen riensi kirjoittamaan, että ”harvoin tapahtuu näin vähin äänin näin merkittävää takaiskua demokraattiselle oikeusvaltiolle”.
Matti Vanhasen valtiosihteerinä toimineen pitkäaikaisen keskustavaikuttajan mielestä turvallisuuskomitean perustamisen taustalla oli ”maan sotilas-teollinen ryhmittymä”. Blogissaan hän esitti osan Suomen sotilasjohtoa alkaneen ”turvautua perinteisiin yhteyksiinsä talouselämän ja oikeushallinnon johtoon” ja saaneen tukea ”myös Kokoomuksen oikeistosiivestä”.
Erityisenä uhkana Volanen piti sitä, että samassa pöydässä sotilas- ja poliisijohdon rinnalla olisi edustettuna elinkeinoelämän ja mahdollisesti myös työntekijäjärjestöjen johto. ”Tällaista korporaatioihin nojaavaa valtiollista toimintaa vieläpä nyt aseellisten ydintoimintojen osalta ei ole Euroopassa ollut sitten Mussolinin päivien”, Volanen kirjoitti.
Möröstä esikuvaksi
Verkkouutisten saamien tietojen mukaan turvallisuuskomitean perustamista edeltäneet jännitteet eri ministeriöiden virkamiesjohdon välillä olivat epätavallisen kovat. Aiheesta käytyjen keskustelujen ilmapiiriä luonnehditaan omituiseksi ja epäluulojen kerrotaan olleen syvällä.
Kaikesta vastustuksesta ja salaliittoteorioista huolimatta turvallisuuskomitea pääsi aloittamaan toimintansa helmikuun 2013 alussa. Kesällä 2015 kriittisiä äänenpainoja ei juuri enää kuulu.
– Jos turvallisuuskomiteaa ei olisi ollut, viimeistään Ukrainan kriisi olisi tehnyt sen perustamisen täysin välttämättömäksi, virkamieslähteistä kuvataan.
Komitean perustamisen taustalla oli näkemys, jonka mukaan uusiin turvallisuusuhkiin varautuminen edellyttää kaikkien hallinnonalojen sekä järjestö- ja yrityssektorin aktiivista panosta. Esimerkiksi pandemioihin, kyberhyökkäyksiin tai Venäjän informaatio-operaatioihin ei voitaisi vastata yksinomaan perinteisten turvallisuusviranomaisten voimin.
Monimutkaisessa ja täynnä keskinäisriippuvuuksia olevassa maailmassa kaikkia turvallisuusuhkia ei voida ennakoida. Koska jokaiselle viranomaiselle ei voida varata resursseja kaikkia uhkatilanteita varten, voimavaroja on kyettävä kokoamaan ja hyödyntämään mahdollisimman joustavasti ja koordinoidusti. Turvallisuuskomitean puitteissa toteutettavalla eri toimijoiden laaja-alaisella yhteistyöllä luodaan valmiuksia reagoida myös odottamattomaan.
Suomalainen malli on herättänyt myös runsaasti kansainvälistä kiinnostusta. Ulkomaiset delegaatiot ovat käyneet tutustumassa kokonaisturvallisuuden organisointitapaan sekä monista EU-maista että kauempaa aina Japania ja Indonesiaa myöten. Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Virtanen on puolestaan käynyt muun muassa EU:ssa ja Naton päämajassa esitelmöimässä siitä, kuinka yhteiskunnan tasolla varaudutaan kohtaamaan vakavia kriisitilanteita.
Ruotsi kiinnostui
Turvallisuuskomitean erikoistutkijan, tekniikan tohtori Antti Sillanpään siirtyminen elokuussa Kasarmitorin laidalta Naton strategisen viestinnän osaamiskeskukseen Latviaan on tuore esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä ja tietojen vaihdosta käytännön tasolla.
– Kylmän sodan päätyttyä Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, varautumisen rakenteita ja poikkihallinnollista valmiussuunnittelua ei koskaan ajettu alas. Nyt monet ovat ihmeissään siitä, että olemme ymmärtäneet pitää niistä kiinni, Virtanen sanoo.
Lyhytnäköisiksi osoittautuneita arvioita on tehty muun muassa Ruotsissa. Kun Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt, on helppo ymmärtää, että Suomen kansainvälisestikin ainutlaatuisesta esimerkistä ollaan kiinnostuneita Tukholmassa.
Presidenttikin kuuntelee
Turvallisuuskomitea on kokoonpanoltaan huomattavan järeä. Kun edustettuina ovat kaikki hallinnonalat, on miltei väistämätöntä, että jäsenten suhtautumisessa uuden toimielimen tehtäviin ja niiden tärkeyteen oli aluksi melkoisia eroja.
Vakaassa yhteiskunnassa, jonka toimintaympäristö vaikuttaa ennustettavalta, turvallisuuskysymykset eivät sijoitu kaikkien asialistojen kärkipäähän. Kun turvallisuustilanne Suomen lähialueilla muuttunut, sitoutuminen turvallisuuskomitean työhön on tiivistynyt.
– Komitean kokouksissa kansliapäälliköt ovat esitelleet yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa määritettyjä omien ministeriöidensä strategisia tehtäviä. Samalla on kerätty tietoa turvallisuusstrategian päivitystä varten, Virtanen kertoo.
Hänen mukaansa nyt ymmärretään hyvin, että turvallisuuskomitean rooli on nimenomaan yhteen sovittava ja että sen toiminta tukee koko valtioneuvostoa ja kaikkia ministeriöitä tavalla, joka ei olisi yksittäiselle ministeriölle mahdollinen. Asiantuntija-analyysin kysynnän kasvu on myös tuonut komitealle uusia tehtäviä, ja se tuottaa säännöllisesti tietoa muun muassa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (tp-utva) päätöksenteon tueksi.
Komiteassa kärkikaartia
Turvallisuuskomitean muodollinen asema on huolella punnittu. Komitean sihteeristö toimii puolustusministeriön yhteydessä kuulumatta kuitenkaan ministeriön alaisuuteen. Sen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan asettaa valtioneuvosto. Lisäksi pääsihteerin ja päätoimisten sihteereiden nimittämisestä päätetään valtioneuvosto yleisistunnossa.
Puheenjohtajana on toiminut sen perustamisesta alkaen puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty ja varapuheenjohtajana valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri – ensin Olli-Pekka Heinonen ja heinäkuusta 2015 alkaen Paula Lehtomäki.
Asetuksen mukaan komitean pysyviä asiantuntijoita ovat valtioneuvoston kanslian EU-asioista vastaava valtiosihteeri sekä valtioneuvoston viestintäjohtaja. Linkin elinkeinoelämään komitea on luonut kutsumalla asiantuntijakseen myös huoltovarmuusneuvoston puheenjohtajan vuorineuvos Ole Johanssonin, joka toimi pitkään Wärtsilän konsernijohtajana.
Kansalaisjärjestökenttää asiantuntijajoukossa on kesäkuusta alkaen edustanut Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja Pertti Torstila, ulkoministeriön entinen valtiosihteeri.
Turvallisuuskomitean sihteeristössä työskentelevät virkamiehet edustavat laaja-alaisesti yhteiskunnan eri alojen varautumisen asiantuntemusta. Sihteeristössä toimii sivutoimisesti joukko henkilöitä, joiden päätoimet ovat eri ministeriöissä, Tullissa, Huoltovarmuuskeskuksessa ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä. Järjestelyä kiitellään eri tahoilla, sillä se takaa näkökulmien monipuolisuuden ja on osaltaan vienyt pohjaa niiltä komitean sotilasvetoisuuteen liittyneiltä uhkakuvilta, joita jotkut ovat esittäneet.
Mestari harjoittelee
Pääsihteeri Virtanen on EU:n sotilaskomiteassa ja Harvardin yliopistossa kannuksiaan hankkinut eversti ja valtiotieteen maisteri, jonka ansioita kiittelevät sekä johtavat virkamiehet että poliitikot. Hän siirtyy marraskuussa Kainuun Prikaatin komentajaksi, joten seuraajan haku tulee pian ajankohtaiseksi. Virkaan voidaan nimittää sotilas tai siviili.
Parhaillaan on käynnissä mittava valtakunnallinen valtionhallinnon valmiusharjoitus, joka alkoi kesäkuussa ja päättyy alkuvuodesta 2016. Kesäkuussa alkanut valtionhallinnon VALHA15-16-valmiusharjoitus keskittyy hybridiuhkiin. Se käynnistyi hallituksen perehdyttämisellä ja huipentuu ensi vuoden alussa valtiojohdon ylimpien päättäjien ja ministeriöiden soveltavaan osuuteen. Keskushallintotasolta harjoitukseen osallistuvat muun muassa tasavallan presidentin kanslia, eduskunta ja kaikki ministeriöt.
Eversti Virtanen korostaa harjoittelun keskeistä merkitystä osana varautumista poikkeusoloihin. Tämä koskee hänen mukaansa kaikkia – myös ylintä valtiojohtoa.
– Harjoitus tekee mestarin, ja mestari harjoittelee aina, hän sanoo.
Vastaavia harjoituksia on aiemmin järjestetty vaalikauden loppuvaiheessa. Nyt ministerit pääsivät valmennettaviksi jokseenkin heti Juha Sipilän hallituksen virkaanastumisen jälkeen. Tosipaikan tullen valtiolaivan peräsimessä vaaditaan mestarin varmuutta.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA