Virolainen Eesti Naine -lehti on haastatellut Suomeen muuttaneita virolaisia. Laajassa artikkelissa kehutaan vuolaasti suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää.
Yksi Suomeen muuttaneista on Elo. Virolaisnainen kertoo, että aiempi elämä Virossa junnasi paikallaan.
– Olin opiskellut, käynyt kursseilla täydentämässä osaamistani ja kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta lopputulos oli aina sama – paljon vaivaa, vähän korvausta, hän muistelee.
– Minusta tuntui, että jos en nyt muuta mitään, jään loppuiäkseni samaan oravanpyörään.
Elo päätti muuttaa Suomeen kuusivuotiaan lapsensa kanssa. Työpaikka hänellä oli jo tiedossa ennen muuttoa.
Suomalainen työelämä yllätti Elon.
– Suurin ero on inhimillinen ymmärrys. Työnantajani ottaa huomioon sen, että olen yksinhuoltaja, ja se on valtava helpotus. Useimmiten saan tehdä aamuvuoroja, jotta lapseni ei joutuisi olemaan yksin, hän kertoo.
Hän päätti opiskella uuden ammatin ja kouluttautuu parhaillaan lähihoitajaksi.
Suomeen ei virolaisnaisen mukaan pidä muuttaa helpon elämän perässä. Töitä pitää hänen mukaansa tehdä paljon.
– Usein sanotaan, että virolaiset ovat hyvin ahkeria, ja se tekee ylpeäksi. Toisaalta on hetkiä, jolloin tunnen, että minun täytyy todistella enemmän kuin paikallisen. Totta se on, työn kautta täällä ansaitsee kunnioituksen, Elo sanoo.
– Jos ajattelet muuttoa Suomeen, tiedosta se, ettei se ole helppo tie. Mutta älä anna pelon pysäyttää sinua. Tärkeintä on rohkeus. Ole valmis oppimaan, tekemään töitä ja näkemään vaivaa, hän neuvoo.
Suomalaisista hänellä on hyvää sanottavaa.
– Joskus tapaa ihmisiä, jotka suhtautuvat virolaisiin varauksella, mutta useimmiten olen tuntenut lämpöä ja kunnioitusta, Elo kertoo.
Huonona puolena hän mainitsee byrokratian.
– Ne loputtomat paperit ja virastot, hän toteaa.
– Jokaiselle asialle on ikään kuin oma paikkansa ja kaikkialla omat sääntönsä. Muistan, kuinka juoksin virastosta toiseen tietämättä edes, oliko minulla oikea asiakirja mukana. Kukaan ei anna kokonaisvaltaista ohjetta, vaan kaikki täytyy opetella askel askeleelta itse.
Hän kertoo, että kovasta työnteosta huolimatta Suomi on tarjonnut hänelle hengähdystauon.
– Tunnen oloni vapaammaksi, itsevarmemmaksi ja uskallan unelmoida enemmän. Olen tajunnut, ettei elämä itsessään koskaan helpotu, mutta voin itse vahvistua.
Elo aikoo jäädä Suomeen.
– En suunnittele tällä hetkellä muuttoa takaisin, ja myös lapseni on sanonut, ettei hän halua palata Viroon. Nyt Suomi on meidän kotimme, ja rakennamme tänne elämäämme askel askeleelta, sydämellä ja työllä.
Ahkeruus palkitaan
Virolaisnainen Eve päätyi Suomeen sattumalta noin neljä vuotta sitten. Hän oli ollut Virossa kaksi viikkoa työttömänä. Facebookissa hän näki ilmoituksen, jossa tarjottiin työtä Suomessa.
– Suomeen tuleminen oli täysin suunnittelematon, odottamaton ja yhdessä yössä tehty päätös, hän kertoo.
Pian hän oli matkalla Suomeen.
– Jännitys oli valtava. Olen luonteeltani hyvin kotikeskeinen, enkä ollut koskaan käynyt missään matkalla. Mutta laivasta astuessani ja hengittäessäni ensimmäisen henkäyksen tätä ilmaa, niin tunsin heti, että olin tullut kotiin.
Eve aloitti työt siivoojana. Nykyisin hän opiskelee lääkinnällisten instrumenttien sterilointia.
– Elämäni muuttui aikataulullisesti tiiviiksi. Koulu ja täysipäiväinen työ eivät jättäneet aikaa edes koti-ikävälle. Opiskelu on täällä moninkertaisesti helpompaa kuin Virossa, koska opettajien tuki on vahvaa, hän kertoo.
– Olen saanut hyvää ohjausta ja tukea myös työkavereilta.
Myös hän kertoo, että muualta tullut joutuu jatkuvasti todistelemaan muille. Ahkeruus, työnteko ja ponnistelut kuitenkin hänen mukaansa tuovat mukanaan arvostusta.
– Kun teoilla todistat, että olet arvokas osa tätä ympäristöä, täällä on työelämässä helppo pärjätä, hän toteaa.
Byrokratialta hänkään ei ole välttynyt. Eve toteaa, että asioiden hoitaminen on Suomessa melko hidasta ja monimutkaista.
– Olin ollut täällä jo yli vuoden, kun sain tietää, että minun pitää rekisteröityä maahanmuuttovirastossa, koska muuten voisin saada sakot. Onneksi tietämättömyyteni hyväksyttiin ja sain tarvittavat asiat kuntoon.
Myöskään Eve ei kaipaa takaisin Viroon.
– Nautin työstäni, kodistani ja ystävistäni. Kun on vaikeaa tai kun haluan jakaa iloni, soitan videopuhelun rakkailleni.
