Sotatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll pohtii, mitä Suomessa pitäisi ajatella Natosta.

– Presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaari totesi vuonna 2015 Naton olevan paras rauhanturvajärjestö. Natoon liittymisen kannatus on kasvanut viime aikoina Venäjän uhitellessa lännelle. Samalla moni tavallinenkin kansalainen on joutunut pohtimaan kantaansa asiaan, Jarno Limnéll toteaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan.

– Viime kädessä Suomen ja suomalaisten kannalta oleellisia kysymyksiä on kaksi: mitä eroa on olla Natossa tai sen ulkopuolella, ja pitääkö olla huolissaan?

Limnéllin mukaan vastaus ensimmäiseen kysymykseen on helppo:

– Turvatakuut. Käytännössä se on ainoa asia, joka erottaa täysjäsenyyden sekä Suomen ja Naton nykyisen yhteistyön muodon.

– Ja aivan yhtä helppo on myös jälkimmäinen kysymys: hereillä pitää olla, mutta ei huolissaan. Suomen turvallisuusviranomaiset ovat tilanteen tasalla.

Suomessa on käyty keskustelua siitä, uskaltaako suomalaisten antaa äänestää Natosta.

– Pähkinänkuoressa kyse on siitä, kuinka julkisen tiedon varassa olevan tavallisen kansalaisen tilannekuva kohtaa osittain salaisen tiedon varassa olevan turvallisuusviranomaisen tilannekuvan, Limnéll sanoo.

Hänen mielestään käytännössä kysymys ei ole pelkästään tietojen salaisuudesta tai julkisuudesta.

– Jotta voi ottaa kantaa Suomen kenties suurimpaan kansainvälisoikeudelliseen kysymykseen sitten vuoden 1994 EU-kansanäänestyksen, täytyy muodostaa käsitys Euroopan ja koko maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Lisäksi tulee ymmärtää Nato-jäsenmaan oikeudet ja velvollisuudet sekä sen päätöksentekoprosessien marssijärjestys.

– Saattaa olla, että asia tulee ajankohtaiseksi hyvinkin pian. Vaikka Nato herättääkin suuria tunteita, olisi asiaa syytä pohtia ensisijaisesti faktojen näkökulmasta. Lopulta kysymys kuuluu, onko Suomen parempi olla Natossa vaiko sen ulkopuolella.

Elinvoimainen Nato

Jarno Limnéll korostaa, että yli 70-vuotias Nato on turvallisuusjärjestöksi poikkeuksellisen pitkäikäinen.

– Vuonna 1949 Varsovan liiton vastapainoksi perustettu puolustusliitto on aina katsonut itään, mutta nykyään myös Venäjää pidemmälle. Yhdysvallat on yhtenä Naton merkittävimmistä asevoimista jo pitkään keskittänyt strategista painopistettään Kiinaan, mikä vaikuttaa väkisinkin myös Naton strategiaan.

Naton strateginen konsepti on tarkoitus päivittää tänä vuonna. Edellinen konsepti on vuodelta 2010.

– Maailma on kahdessatoista vuodessa muuttunut paljon. Uuden strategian tarkoitus on vastata kysymyksiin “mikä Nato on?” sekä “mitä sen pitäisi tehdä seuraavat 10 vuotta?” Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna aihe on erittäin ajankohtainen, Limnéll toteaa.

Strategian pitäisi sovittaa yhteen eri jäsenvaltioiden intressejä. Esimerkiksi kaksi Nato-maata Turkki ja Kreikka ovat kiistelleet viime vuosina valtavasti.

Jarno Limnéll muistuttaa, että nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden taustat ja tilanteet ovat kovin erilaisia.

Virallisesti Naton jäsenhakemuksen on tällä hetkellä jättänyt Georgia, Ukraina sekä Bosnia ja Hertsegovina. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 ja Ukrainaan vuonna 2014. Bosnia ja Hertsegovina puolestaan on pitkälti seurausta rauhasta, joka saavutettiin Naton johdolla Jugoslavian hajoamissodassa vuonna 1995.

– On selvää, että nykyään 30 jäsenmaan Natossa vaatimus yksimielisestä päätöksenteosta tuo omat haasteensa. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole mikään erikoisuus länsimaisissa kansainvälisissä organisaatioissa: monissa kysymyksissä samaa edellyttää muun muassa EU:n tai YK:n päätöksenteko, Limnéll sanoo.

– Puolustusliiton pitkäikäisyys onkin merkki ennen kaikkea sen elinvoimaisuudesta – kaiken moninapaisuuden ja risteävien intressien keskelläkin.