Tämä käy ilmi Finanssialan Keskusliiton loka-marraskuun vaihteessa tekemästä kyselystä. Suomi jättäytyi veron ulkopuolelle vuonna 2012.
Kyselyssä vähintään jokseenkin myönteisesti veron ulkopuolelle jättäytymiseen suhtautui 67 prosenttia vastanneista poliittisista päättäjistä. Jokseenkin kielteisellä tai erittäin kielteisellä kannalla oli 27 prosenttia vastanneista. Kuusi prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.
Myönteisimmin luopumispäätökseen suhtautuivat kokoomuksen kannattajat, joista 88 prosenttia piti sitä vähintään jokseenkin myönteisenä. Lähes yhtä taajaa kannatus oli keskustan ja perussuomalaisten riveissä: 77 prosenttia keskustalaisista ja 79 prosenttia perussuomalaisista piti päätöstä myönteisenä.
Demareita kysymys jakaa
Sosialidemokraatteja päätös jakoi. Heistä 48 prosenttia oli päätöksen kannalla ainakin osittain, 45 prosenttia taas oli vähintään osittain päätöstä vastaan.
Vasemmistoliitto oli päätöstä kohtaan kriittisin, sillä 68 prosenttia oli sen suhteen vähintään jokseenkin kielteisellä kannalla. Vihreissä kanta oli aavistuksen suopeampi – vastustajia oli 61 prosenttia.
Rahoitusmarkkinaveron ajatuksena on kerätä veroa markkinoilla tapahtuvista osto- ja myyntitapahtumasta. Veroa on ajanut eteenpäin kymmenkunnan EU-maan joukko. Suomen ohella myös Ruotsi on jättäytynyt veron ulkopuolelle.
Suomen finanssiala vastustaa rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa, koska verolla olisi suora vaikutus työeläkevarojen tuottoihin. Veron kustannukset olisi katettava joko eläke-etuuksia heikentämällä tai maksuja korottamalla.
Ruotsissa oli vastaavanlainen vero käytössä vuosina 1984–1991. Maa luopui verosta, kun merkittävä osa arvopaperikaupasta pakeni veron myötä Tukholmasta Lontooseen.
Finanssialan Keskusliiton tutkimuksen toteutti Aula Research loka-marraskuun vaihteessa. Sähköiseen tutkimukseen osallistui yhteensä 1222 poliittista vaikuttajaa eri puolilta Manner-Suomea. Kantoja kysyttiin tulevan kevään eduskuntavaaliehdokkailta, kunnanvaltuutetuilta, sekä poliittisilta taustavaikuttajilta eduskuntapuolueiden piiri-, nais- ja nuorisojärjestöistä, eduskuntaryhmien ryhmäkanslioista, puoluetoimistoilta ja poliittisilta avustajilta.
