Viime vuosina Nato on palannut juurilleen jäsenmaidensa yhteisen pelotteen ja puolustuksen takaajaksi, kertoo Suomen Nato-edustuston sotilasedustajan sijainen, eversti Tommi Haapala.
– Parikymmentä vuotta jatkunut kriisinhallinnan aikakausi tuli eräällä tavalla tiensä päähän, kun Venäjä miehitti Krimin vuonna 2014. Oltiin tilanteessa, jota ei maailmalla oltu osattu ennustaa, Haapala toteaa edustuston sivuilla.
Tämä sai Naton kehittämään yhteistä pelotetta ja puolustusta aktiivisemmin, kuin mitä se oli tehnyt koko kylmän sodan jälkeen.
– Aiemmin Nato painotti kansainvälisiä kriisinhallintaoperaatioita, joista varsinkin Afganistanin ISAF-operaatio oli suuressa roolissa. Nyt kehitetään liittokunnan kykyä vastata mahdollisiin sotilaallisiin uhkiin, Haapala kertoo.
Haapala on uransa aikana työskennellyt Suomen Nato-edustustossa kaksi kertaa. Vuosina 2006-2009 apulaissotilasedustajana ja viimeiset kolme vuotta sotilasedustajan sijaisena.
Hänen ensimmäisen työkomennuksensa aikana maailman turvallisuustilanne ja Naton toimintakenttä olivat hyvin toisenlaiset.
Vuodet olivat Haapalan mukaan Naton kumppanuustoiminnan kulta-aikaa ja tuohon aikaan myös liittokunnan toiminnan kannalta merkittävä tekijä.
Kumppanimaat olivat esimerkiksi säännönmukaisesti viikoittain järjestettävissä kokouksissa. Tällä hetkellä kumppanimaille avoimet kokoukset ovat harvassa.
– Kumppanuusyhteistyö ei ole enää prioriteetti, Haapala toteaa.
Suomen ja Naton sotilaallinen yhteistyö
Suomen kumppanuusyhteistyö Naton kanssa alkoi jo vuonna 1994, kun Suomi liittyi mukaan liittokunnan rauhankumppanuusohjelmaan. Haapala muistuttaa, että Suomen Nato-kumppanuus, samoin kuin Ruotsin, on kestänyt parhaiten aikaa ja siinä on tapahtunut monia positiivisia muutoksia.
Maat tekevät aktiivista kumppanuusyhteistyötä niin kutsutussa 30+2-formaatissa, mikä tarkoittaa Naton kolmeakymmentä jäsenmaata sekä Suomea ja Ruotsia.
Lisäksi Suomi kutsuttiin mukaan Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyöhön (Enhanced Opportunities Partnership, EOP) Walesin huippukokouksen yhteydessä yhdessä Ruotsin, Georgian, Jordanian ja Australian kanssa.
Suomelle Naton kanssa tehtävässä yhteistyössä on Haapalan mukaan keskeistä seurata liittokunnan sisällä tapahtuvaa työskentelyä ja tunnistaa yhteistyömahdollisuuksia alati muuttuvassa turvallisuustilanteessa.
– Tällä hetkellä sotilaallinen kumppanuusyhteistyö Suomen ja Naton välillä näyttelee suurempaa roolia kuin kymmenen vuotta sitten.
Haapala kertoo, että aiemmin sotilaallisen yhteistyön osalta painotettiin kriisinhallinnassa tarvittavaa yhteistoimintakykyä, mutta nykytilassa yhteistoiminnan repertuaari on laajentunut käsittämään enemmän kansallisten suorituskykyjen kehittämistä.
Sama kehityskulku näkyy myös siviilivalmiusyhteistyössä. Katastrofien torjunnasta on siirrytty enemmän kohti yhteiskuntien resilienssin, eli kriisinsietokyvyn, kehittämistä.
Vaikka Suomi ei ole osa puolustusliittoa, niin erilaiset muutokset Naton piirissä ja sen painopistealueissa näkyvät myös Suomen kumppanuusyhteistyössä.
– Meidän on huomioitava yhteisen turvallisuusympäristön vaikutukset Suomelle, Haapala painottaa.