Suomalaiset ovat saaneet nauttia hyvinvoinnista, kiitos elinkeinoelämämme kilpailukyvyn sekä poliittisen järjestelmämme. Politiikasta on varmasti perustellusti erilaisia mielipiteitä. Uskon, että useimmat näkevät kehityksen kuitenkin pääosin positiivisena.
Mutta onko mukavoitunut ihminen riittävän nälkäinen pitääkseen huolta saavuttamastaan hyvästä? Mukavoitumisella tarkoitan sitä, että hyvät asiat alkavat olla niin itsestään selviä, että niitä aletaan pitää synnyinlahjoina. Tämä on vakava harha ja johtaa vääriin johtopäätöksiin.
Onko oikein, että palkat eivät nouse? Onko oikein, että useilla mittareilla maailman kilpailukykyisin kansa joutuu kärsimään työttömyydestä ja säästöistä? Onko oikein, että yhteiskunta ei korvaa kärsimyksiä? No, eihän se oikealta tunnu, ellei katso faktoja.
Komissio nosti asian esille omassa raportissaan. Mika Maliranta ja Vesa Vihriälä kiteyttävät asian Etlan Suomen kilpailukyky – ongelman luonne – raportissaan. Tiivistetysti he toteavat lyhyen aikavälin kilpailukyvyn tarkoittavan sitä, että oikean hintaiset tuotteet menevät kaupaksi markkinoilla.
Mikäli yksikkökustannukset ovat korkeat, ei lyhyellä aikavälillä voida olla kilpailukykyisiä. Ellei myyjä aktiivisesti korjaa tilannetta, korjaavat markkinat asian. Kansantalouden tasolla se tarkoittaa esimerkiksi Kiina-ilmiötä.
Mukavoituminen estää ymmärtämästä, että ongelma ehkä onkin meissä ja meidän kustannusrakenteessamme ja tuottavuudessamme. Raportti toteaa, että pitkällä aikavälillä kilpailukyky muodostuu tuottavuuden kasvusta. Sitä tukevat muun muassa erinomainen koulutusjärjestelmä ja vakaa yhteiskunta. Kerrassaan loistavia asioita, mutta vaikutukset ovat sekä hyvässä että pahassa pitkäkestoisia. Pitkän aikavälin tuottavuuden kasvuodotuksilla ei voi maksaa tämän vuoden palkkoja, mutta tämän päivän koulutuspanoksilla voidaan parantaa mahdollisuuksia kilpailukyvystä tulevaisuudessa.
Yrittäjä tämän ymmärtää ja hinnoittelee oman työnsä niin, että kauppa käy. Samalla hän katsoo tulevaisuuteen ja investoi osaamiseen. Kansakunnan tasolla mukavoituminen on myrkkyä ymmärrykselle. Jossain meneekin raja, jolloin pitäisi alkaa uskoa esitettyjä faktoja eikä luottaa hyvinvointiyhteiskunnan luomaan hyvänolontunteeseen.
Ei maailma tähän lopu mutta, pahimmillaan korjausliikkeestä joutuvat kärsimään tämän päivän työttömät vielä pitkään. Heitä voi tulla lisää, ellei asiaan puututa. Miten pahoja iskuja otamme, riippuu itsestämme. Meidän on tänään hinnoiteltava työmme tämän päivän kilpailukyvyn mukaan ja samalla jatkettava panostamista erinomaiseen koulutukseen ja yritysystävälliseen yhteiskuntaan. Tuotteistamalla saadaan apuja nopeamminkin. Silti palkankorotus, joka ei perustu vahvaan kysyntään, ei ole totta.
Eletään mukavasti, mutta ei mukavoiduta. Totuus on kilpailukykyisessä työssä, tuotteistamisessa ja tulevaisuudessa, jota rakennetaan tänään syömämme leivän antamilla voimilla.
Pekka Rehn on Baswaren kehitysjohtaja.