Suomalaiset suhtautuvat sangen kriittisesti harjoitettuun perhepolitiikkaan. Työn ja perheen yhteensovittamiseen, perhetukiin ja -vapaisiin kaivataan lisää joustavuutta kiintiöiden sijaan, selviää Väestöliiton tämän vuoden perhebarometrista.
Kyselyyn vastasi 2[nbsp]560 20-59-vuotiasta henkilöä keväällä 2018.
Päällimmäiseksi toiveeksi nousi joustavuuden ja vaihtoehtoisuuden lisääminen perhetuki- ja -palvelujärjestelmään. Se tarkoittaa muun muassa nykyistä joustavampaa työaikaa ja helpompaa osa-aikatyön yhdistämistä lastenhoitoon.
Perhevapaita tulisi voida pitää myös osa-aikaisena ja useammassa jaksossa. Toiveena oli, että vapaat jaksottuisivat perheiden tarpeiden mukaisesti pätkissä useille vuosille. Osa-aikatyöhön haluttiin yhdistää osa-aikainen vanhempainvapaa ja osittainen hoitovapaa.
– Perheille haluttiin kaiken kaikkiaan enemmän ja joustavampaa päätösvaltaa hoitovapaiden käyttöön. Joustavuuden lisäämiseen toivottiin investoitavan yhteiskunnassa jopa enemmän kuin päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, sanoo perhebarometrin tehnyt tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta.
Värävaraisille 200 euron lapsilisä
Joustavuuden lisäämisen jälkeen seuraavaksi tärkeimmiksi perhepoliittisiksi toimenpiteiksi kyselyssä arvostettiin tulonsiirrot ja tuki köyhille lapsiperheille. Paljon kannatusta saivat lapsiperheiden asumisen tukeminen ja erillinen 200 euron lapsilisä vähävaraisille lapsiperheille.
Yhdeksi ongelmaksi koettiin osalle nuorista äideistä maksettava pelkkä peruspäiväraha ansiosidonnaisen päivärahan sijasta. Yleisimmiksi asumiskulujen helpotuskeinoksi nimettiin asumistuki ja sitä määrittävät erilaiset kriteerit, kuten tulorajat.
Kaikelaista pakkoa pidetään pahana
Perhevapaajärjestelmän kehittämiseen suomalaisilla on kyselyn mukaan selkeä kanta. Perheet haluavat jatkossakin vapauden päättää siitä, kumpi vanhemmista käyttää vanhempain- ja hoitovapaajaksot ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. Seuraavaksi eniten kannatettiin isyysvapaan pidennystä nykyisestä yhdeksästä viikosta kolmeen kuukauteen.
Kaikkein vähiten puolestaan kannatettiin sitä, että hoitovapaa lyhennettäisiin lapsen kolmesta ikävuodesta kahteen ikävuoteen. Huomattavasti useammat kannattivat hoitovapaan pidentämistä kuin sen lyhentämistä.
Kontulan mukaan tässä kansalaisten näkemykset poikkeavat ratkaisevalla tavalla siitä mitä monet toimijat ovat viime aikoina ehdottaneet. Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että perheiden tulee voida itse päättää vapaasti ja joustavasti perhevapaiden käytöstä. Siihen ei haluta mitään kiintiöitä. Kaikenlaista pakkoa pidetään pahana.
Päivähoito-oikeuden rajaukselle tukea
Mahdollisuus viettää lapsen kanssa riittävästi aikaa oli keskeinen perustelu sille, miksi lapsen kotihoito asetettiin usein päivähoidon edelle. Lähes kaikki kokivat perheen hyvin keskeiseksi osaksi elämäänsä. Vain joka neljännen elämäntavoitteista suurin osa liittyi työhön.
– Monilla vanhemmilla oli vaikutelma, että perheiden asiat ovat jäämässä talouden kehittämisen jalkoihin, Kontula huomauttaa.
Subjektiiviseen varhaiskasvatusoikeuteen tällä hallituskaudella toteutettu rajaus on aiheuttanut poliittista keskustelua. Reilusti yli puolet vastaajista kannatti toteutettua päivähoito-oikeuden rajausta, myös lapsiperheet.
Vain viidennes vastaajista oli aiemman kaltaisen rajaamattoman subjektiivisen päivähoidon kannalla.