Nimimerkillä Musertunut Suomen kansalainen kirjoittava suomalaisnainen kertoo Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan pettymyksestään suomalaista ulkomaalaispolitiikkaa kohtaan.
Nainen odottaa lasta Itä-Aasiassa asuvalle, Lähi-idästä kotoisin olevalle miehelle. Mies ei näillä näkymin pääse mukaan kolmen kuukauden kuluttua syntyvän lapsen synnytykseen ja elämän alkutaipaleelle.
”Viisumin hakeminen on kuulemma epäilyttävää, kun olemme perhe: miksi mies hakisi vain väliaikaista tulokeinoa Suomeen? Viisumin prosessointi kestäisi vain kymmenen päivää. Oleskeluluvan hakemiseen perhesiteen perusteella menee kauan aikaa, ehkä yhdeksän kuukautta. Isä tahtoisi olla läsnä lapsensa elämässä alusta asti”, nainen kirjoittaa.
”Oleskelulupahakemuksesta voi myös helposti tulla kielteinen päätös esimerkiksi lumeavioliittoepäilyn takia”, hän lisää.
Kirjoittajan mukaan heitä kohdellaan Suomessa kuin jätettä. Hän epäilee, että Suomessa vain EU-kansalaisten lapsilla on YK:n lastenoikeuksien mukaisesti oikeus vanhempiinsa.
Kokemus tulee hänen mukaansa jättämään traumoja perheeseen.
”Lapsen oikeuksia isään ei huomioida millään tavalla eikä myöskään meidän vanhempien henkistä jaksamista. Emme unohda tätä arvottomuuden tunnetta, jossa syntymätön lapsemme on osa epäinhimillistä byrokratiamankelia emmekä voi tehdä mitään. Olemme rukoilleet, että asiat järjestyisivät.”
Kirjoittaja kertoo rakastavansa Suomea ja tehneensä kotimaansa eteen paljon. Hän on perustanut yrityksen Suomessa, väitellyt tohtoriksi ja näin kehittänyt kotimaataan.
”Pitääkö minun nyt pikaisesti jättää kotimaani ja muuttaa evakkona Aasiaan, jotta suomalainen vauvamme, tuleva veronmaksaja, saa elää isänsä kanssa?” Hän kysyy.