Kanadalainen The Globe and Mail on julkaissut reportaasin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Artikkelin näkökulmaksi on nostettu erityisesti sosiaalinen nousu, jonka tasa-arvoinen koulu mahdollistaa myös köyhille ja maahanmuuttajataustaisille lapsille. Jutussa pohditaan sitä, kuinka sosiaalista nousua voidaan luoda tilanteessa, jossa talouden kasvuun ei voida luottaa.
Artikkeli kertoo, kuinka Suomi on onnistunut parantamaan sosiaalista nousua yhden sukupolven aikana. Tämä kiinnostaa erityisesti Kanadassa, sillä vaikka tilanne maassa tällä hetkellä on hyvä, on jutun mukaan näkyvissä huolestuttavia ennusteita. Köyhyysloukuista on tulossa vakavampia, ja alueelliset erot ovat kasvussa.
Tutkijoiden mukaan kouluilla on merkittävä vaikutus tähän kehitykseen. Parhaat tulokset saadaan niillä paikkakunnilla, joissa keskeyttämisprosentit ja luokkakoot ovat pienimmät. Sosiaalista nousua tapahtui näillä paikkakunnilla eniten. Lisäksi tutkijoiden mukaan Kanadassa on nähtävissä kehityskulku, jossa maahanmuuttajat törmäävät entistä useammin taloudellisiin hankaluuksiin verrattuna menneisiin sukupolviin. Kokemusta on myös ”sosiaalisesta laskusta”.
Suomen ja Kanadan haasteita kuvataan samansuuntaisiksi. Järjestelmän menestys on edelleen ollut taattua, mutta siihen on kohdistunut viime vuosina paineita esimerkiksi nopeasti muuttuneen taloustilanteen takia. Suomalainen koulutusjärjestelmä on kuitenkin lehden mukaan onnistunut luomaan uudistuksia, joista muiden maiden kannattaisi ottaa oppia.
Jutussa seurataan Meri-Rastilan koulua käyvää 12-vuotiasta Lara Osmania, jonka perhe tuli Suomeen pakolaisina. Heidän asuinaluettaan kuvataan työttömyyden kyllästämäksi, ja monien Laran koulutovereidenkin kerrotaan tulevan perheistä, jotka kärsivät marginalisoitumisesta ja köyhyydestä. Meri-Rastilan koulun oppilaista noin puolet on maahanmuuttajataustaisia.
Reportaasissa vertaillaan Kanadan ja Suomen koulujärjestelmiä syvällisesti. Ulkoisesti eroja ei näytä juurikaan olevan, vaan ne löytyvät toimittajan mukaan luokkahuoneiden sisältä. Esiin nostetaan opetushenkilökunta, joka ottaa toimissaan hyvin huomioon oppilaiden kirjavat kieli- ja opiskelutaidot. Lisäksi kerrotaan, kuinka opettajat käyttävät monenlaisia pedagogisia keinoja eritasoisille oppilaille, jotka istuvat kaikki samassa luokkahuoneessa.
Jutussa kerrataan suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakiviä: tasoryhmiä ei ole, ja luokat muodostetaan ikäryhmittäin. Kaikki saavat samanlaista opetusta huolimatta siitä, missä päin Suomea asuvat tai mikä heidän perhetaustansa on. Myös suomalainen kouluruokailu huomioidaan myönteisessä valossa.
Suomen erityiseksi ”pakkomielteeksi” nostetaan se, että jokainen oppilas saa maksimaalisen hyödyn koulusta.
Artikkelissa kuvataan, kuinka pakkomielle on tuonut tuloksia.
”Laran kaltaisen oppilaan mahdollisuudet kohota köyhyysrajan alapuolelta keskiluokkaiseksi ovat Suomessa paremmat kuin missään muualla. Nämä mahdollisuudet ovat myös paremmat tällä hetkellä kuin 20 vuotta sitten.”