Suojeltuja ja koskemattomia metsiä on hävinnyt nopeasti tällä vuosisadalla. Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan maailman suojelluista metsistä kolme prosenttia ja koskemattomista metsistä 2,5 prosenttia on kadonnut vuosina 2000–2012. Suojellut koskemattomat metsät ovat vähentyneet 1,5 prosenttia.
Luvut ovat korkeita verrattuna siihen, että samaan aikaan kaikista maailman metsistä on kadonnut viisi prosenttia.
Australiassa ja Oseaniassa sekä Pohjois-Amerikassa suojelluista metsistä on kadonnut yli viisi prosenttia.
Tutkijoiden mukaan huolestuttavaa on, että osissa Afrikkaa, Keski-Aasiaa ja Eurooppaa metsiä on hävinnyt suhteellisesti enemmän suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella.
Toisaalta Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian maissa metsien suojelu on estänyt metsäkatoa tehokkaasti.
Metsiä katoaa maatalouden tieltä
Maanviljelysalueiden laajentaminen on maailmanlaajuisesti tärkeimpiä metsäkadon syitä. Aalto-yliopiston tutkijoiden analyysin perusteella maatalousmaan laajentaminen onkin merkittävä syy suojelumetsien kaatamiseen.
Suojeltujen ja koskemattomien metsien katoa tapahtuu myös keskimääräistä useammin alueilla, joilla bruttokansantuote on korkea. Tämä on osittain ristiriidassa aikaisempien tulosten kanssa.
– Metsät pitävät huolta luonnon monimuotoisuudesta, säätelevät ilmastoa, varastoivat hiiltä, suojelevat maaperää ja vettä sekä tarjoavat elannon ja raaka-aineita ihmisille kaikkialla maailmassa. On hälyttävää, että metsien virallinen suojelu ei monilla alueilla itse asiassa suojelekaan metsiä, sanoo tutkijatohtori Timo Räsänen.
– Erityisesti tropiikissa näemme silti myös myönteistä kehitystä. Esimerkiksi Brasiliassa Amazonilla metsäkato on hidastunut viime vuosina, jatkaa tutkija Matias Heino.
Tutkimus tehtiin käyttäen metsäalan muutoksista äskettäin julkistettua kaukokartoitusdataa, joka on kerätty maailmanlaajuisesti satelliiteilla. Tutkijat yhdistivät datan tietoihin suojelluista ja koskemattomista metsistä, joiden maailmanlaajuista katoa ei aiemmin ole saatu tutkittua näin yksityiskohtaisesti.
Aalto-yliopiston tutkijat tekivät tutkimuksen yhdessä Luonnonvarakeskuksen, King’s College Londonin ja Vrije Universiteit Amsterdamin tutkijoiden kanssa.