SDP:n entinen puheenjohtaja ja pääministeri Paavo Lipponen puolustaa tässä jutussa tiukasti Sanna Marinin linjaa, joka on ajanut SDP:tä vasemmalle. Menokehykset saivat keväällä paukkua. Velkaa on otettu ja otettiin syksyn budjettiriihessä yhä reippaasti. Maaseudun Tulevaisuuden kyselyssä yli puolet suomalaisista katsoo, että Suomi velkaantuu nykymenolla liikaa.
Palataan Lipposen ajankohtaisiin näkemyksiin myöhemmin tässä jutussa, mutta nostetaan ensin ilmaan väite politiikan kulisseista.
Julkisuudessa on spekuloitu kokoomuksen ja perussuomalaisten mahdollisella hallitusyhteistyöllä, mutta perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini viittaa tälle kintaalla. Hän antaa Demokraatin haastattelussa ymmärtää kyseessä olevan kokoomuksen ovela strategia, kun todellisuudessa katseet on käännetty sinipunan suuntaan.
Kokoomuksen vapapuheenjohtajat Elina Valtonen ja Antti Häkkänen kiistävät Soinin analyysin:
– Kuulostaa vieraalta. Meillä ei ole puoluejohdossa tai muutenkaan tällaisia keskusteluja käyty. Tuntuu enemmänkin siltä, että yleinen mielenkiinto ja mediakiinnostus pyörii näiden vaalien jälkeisten yhteistyökuvioiden ympärillä, sanoo Valtonen.
– Kokoomus on sen verran kokenut puolue, että olisi täyttä tyhmyyttä tai jopa sulaa hulluutta lyödä lukkoon suuntaan tai toiseen minkäänlaisia vaihtoehtoja, sanoo Häkkänen.
Antti Häkkäsen mukaan kokoomuksella ja SDP:llä on ollut toimivaa yhteistyötä historian saatossa etenkin kaupunkipolitiikassa. Yhteisymmärrystä on löytynyt myös sisäisen turvallisuuden kysymyksistä – etenkin demariministeri Kari Rajamäen aikana.
Kolme ”vaarallista” asiaa
Nyky-SDP:n politiikasta Häkkänen nostaa esiin kolme asiaa, jotka ovat Suomelle ”vaarallisia”.
– Ensinnäkin SDP:ssä ei ole ollut valmiutta tehdä 2000-luvulla rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoille eikä julkista taloutta tehostavia päätöksiä ja toimenpiteitä.
Toiseksi Häkkäsen mielestä SDP näyttäisi muuttaneen suhtautumistaan velkaan. Kolmantena tulee vahva valtiokeskeisyys, mikä on koronakriisin aikana entisestään korostunut.
– Löysä suhtautuminen velkaan nollakorkojen maailmassa sekä valtion vahvempi rooli elinkeinopolitiikassa saattavat muuttaa koko suomalaista talousajattelua, jos niistä tulisi valtavirtaa Suomessa, hän varoittaa.
Olisiko näistä helpompi päästä yhteisymmärrykseen perussuomalaisten kanssa? Häkkänen huokaa.
– Välillä on vaikea ottaa selvää, mitä perussuomalaisten talouspoliittinen linja konkreettisesti tarkoittaa.
Tervehenkinen verokriittisyys. Se on hyvästä. Kysymysmerkkinä ovat valmiudet tarvittaessa koviin työllisyyspäätöksiin. ”Sokea piste” liittyy kansainvälisyyteen ja ulkomaalaisten työntekijöiden tarpeeseen.
– Jos pelkästään talouspolitiikka ratkaisisi, toki perussuomalaiset on selvästi järkevämmällä linjalla kuin SDP, Antti Häkkänen sanoo.
Selkeimpinä ongelmina Häkkänen pitää taas sitä, ettei puolueessa ole täyttä ymmärrystä ihmisten perusoikeuksien ja laillisen yhteiskunnan kunnioittamisesta.
Olisi huolestuttavaa, jos Suomessa luottamus oikeusvaltioon alkaisi rapautua. Iso vedenjakaja on myös suhtautuminen EU:hun.
– EU:n rooli tulee tällä vuosikymmenellä kasvamaan todennäköisesti moninkertaisesti niin kauppapolitiikassa kuin turvallisuuspolitiikassakin. Tätä perussuomalaisten puoluetoimistolla kannattaisi miettiä aika tarkkaan.
– Näkisin, että demareiden talouspolitiikassa pitäisi tapahtua aika paljon, mitä tulee erityisesti rakenneuudistuksiin työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa. Lähtökohtaisesti pidän hallitusyhteistyötä SDP:n kanssa myönteisenä vaihtoehtona – näillä ja muin varauksin, jotka liittyvät politiikan asiakysymyksiin, sanoo Elina Valtonen.
Valtonen oli kokoomuksen mandaatilla vetämässä talouspoliittisia tunnusteluja eduskuntavaalien 2019 jälkeen. Tie hallitusneuvotteluihin katkesi ennen kuin työmarkkinoihin, sosiaaliturvaan ja elinkeinopolitiikkaan päästiin sukeltamaan syvemmin.
– Ongelmana oli silloin se, että emme saaneet Antti Rinteeltä minkäänlaista sitoumusta, mikä vaalikauden aikainen alijäämä tulisi olemaan. Tässä ei ollut kyse haluttomuudesta kompromisseihin vaan tilanteesta, jossa hallitusyhteistyö oli jo lähtökohtaisesti täysin mahdotonta, jos edes yleisraamista emme pääse samalle pallokentälle, Valtonen näkee.
Jos tilannetta katsotaan tässä ja nyt – vaikkapa tuoreen budjettiriihen valossa – yhteiselle pallokentälle pääsy voi tuntua entistäkin utopistisemmalta. Ideologiset näkemyserot eivät välttämättä ratkaise, vaan vaaleissa kyse on myös kuntohuipusta ja sen oikeasta ajoituksesta.
Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja kokoomus oli pitkään mielipidemittausten kärjessä, kunnes vanhusten hoitajakohu muutti viime hetkellä asetelman ja SDP nousi ykköseksi. Sillä oli iso merkitys.
– Seuraavalla kerralla tilanne on olennaisesti erilainen, mikäli kokoomus tulee olemaan suurin puolue – ainakin toivottavasti äänestäjät näin päättävät. Silloin me voimme asettaa agendan ja raamit kaikille neuvotteluille.
Mitä tulee perussuomalaisiin, Valtonen näkee, että vaikka puolueen johtohahmot ovat talouspoliittisesti ehkä enemmän oikealla ja lähempänä kokoomusta, puolue ja sen äänestäjäkunta on kokonaisuudessaan hyvin hajallaan.
– Siinä missä demarit näyttävät nyt hyvin punaisilta, perussuomalaisista ei oikein osaa sanoa, mitä mieltä he ovat talouspolitiikasta. Lisäksi suhtautuminen kansainvälisyyteen ja Euroopan unioniin tulevat olemaan isoja kysymyksiä siinä kohtaa, jos mietitään hallitustunnusteluja.
[rev_slider slidertitle=”sinipuna-lepomaki” alias=”sinipuna-lepomaki”]
Elina Valtonen korostaa, että neuvotteluasema muuttuu täysin, jos vaaleissa tullaan ykköseksi.
Puolueiden historialla merkitystä
Kansanedustaja ja helsinkiläinen kuntapoliitikko Eveliina Heinäluoma kirjoitti Nykypäivään (nro 12/2020) kolumnin ”Sinipuna toimi”. Siinä hän halusi valottaa suomalaisen monipuoluejärjestelmän ja sinipunayhteistyön vahvuuksia.
Heinäluoma kertoo saaneensa kolumnista hyvää palautetta ja pitää sen ajatuksia yhä ajankohtaisina.
– Koronakriisin jälkeisessä ajassa päättävissä asemissa olevilta puolueilta vaaditaan poikkeuksellista vastuunkantoa ja kykyä hoitaa asioita kestävällä tavalla. Silloin on merkitystä puolueen historialla ja sillä, mitä aiempi vastuunkanto on opettanut. Vaikka nuorempia päättäjiä tulisi mukaan, institutionaalinen muistijälki ja kokemus aiemmilta vuosikymmeniltä säilyvät.
Heinäluoma toivoo, ettei hallitus-oppositioasetelman synnyttämä kova retoriikka ja vastakkainasettelu hautaisi alleen kykyä yhteistyöhön. Koronakriisi on vähentänyt entisestään kasvokkaisia kohtaamisia ja väittely on siirtynyt paljolti sosiaalisen median kanaviin.
Kokoomuksesta katsotaan, ettei SDP:llä ole valmiuksia työmarkkinoiden rakenneuudistuksiin väestön ikääntyessä eikä velkaantumiseen suhtauduta vakavasti. Pitäisikö SDP:llä olla näissä liikkumavaraa, jotta hallitusyhteistyö ylipäänsä olisi mahdollista?
– Tietysti puolueilta tarvitaan koko ajan kykyä tarkastella omia tavoitteitaan suhteessa aikaan. Minusta SDP:ssäkin tunnistetaan ja tunnustetaan se, että sosiaaliturvajärjestelmääkin pitää tarkastella ja päivittää, jotta se vastaisi paremmin tämän päivän työelämää.
Heinäluoma korostaa, että etenkin koronakriisin keskellä on ollut tärkeää pitää huolta peruspalveluista ja että ja moniin Euroopan maihin verrattuna Suomen velkaantuminen on kuitenkin ”aika kohtuullisella tasolla”.
Vaikka menokehyksiä on venytetty ja viimeksi budjettiriihessä otettiin taas lisää velkaa, Heinäluoma ei näe, että SDP:n suhtautuminen velkaan olisi muuttunut niin, etteikö sitä pitäisi myös maksaa takaisin.
– Kun tämä kriisi nyt toivottavasti on kääntymässä loppusuoralle, on tietysti tärkeää, että meillä on olemassa suunnitelmia, jotka tähtäävät työllisyyden ja talouden vahvempaan kasvuun. Elvytystä ei pidä kuitenkaan lopettaa liian aikaisin, kuten OECD on varoittanut.
Heinäluoma ennakoi, että kokoomuksen kanssa mahdolliset vaikeimmat kysymykset liittyvät työelämään, työntekijöiden asemaan ja yhdessä sopimisen malliin, joka on osoittanut hänestä vahvuutensa aiempina vuosikymmeninä. Vahvoja yhteisiä näkemyksiä löytyy esimerkiksi kaupunkipolitiikasta ja suhtautumisesta Euroopan unioniin.
– Pitkästä EU-politiikan linjasta meillä on jaettu, yhteinen näkemys. Suomen paikka on EU:ssa ja meidän kannattaa olla siellä vaikuttamassa keskeisiin asioihin, jotka tuovat myös suomalaisille lisäarvoa. Näkisin, että molemmat puolueet pitävät tärkeänä ilmastonmuutoksen torjumista ja tähän liittyen kansainvälistä yhteistyötä.
Lipponen ja Niinistö ”eivät kumarrelleet”
Kun muistellaan kokoomuksen ja SDP:n hallitusyhteistyötä parhaimmillaan, palataan usein Paavo Lipposen ajan hallituksiin. Keskeisinä missioina oli velkaantumiskehityksen pysäyttäminen ja Suomen ajaminen EU:n ytimiin.
– Kriisitietoisuus oli molemmissa puolueissa vahva, korostaa ministerinä molemmissa hallituksissa toiminut, nykyinen maakuntajohtaja Kari Häkämies.
Merkitystä oli myös pääministeri Lipposen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok.) henkilökemioilla.
– Lipponen ja Niinistö olivat persoonia, jotka eivät kumarrelleet juuri mihinkään suuntiin. Heitä kumpaakin piti lukea myös ennemminkin rivien välistä kuin aktiivisista kannanotoista. Se vain toimi.
Hallitusyhteistyöstä puuttuivat sen ajan politiikalle muuten tyypilliset ”sulle-mulle -diilit”. Tai näytelmät, joita nykyisin syntyy:
– Tarkoitan sitä, että hallituspuolueet keskustelevat tavalla, josta ei saa selvää, onko tämä puolue hallitus- vai oppositiopuolue.
Viimeksi draaman kaarta venytettiin keskustan ja vihreiden ilmastonokittelussa Sanna Marinin hallituksen budjettiriihessä. Ajat ovat muuttuneet myös siinä, miten politiikassa menestyminen vaatii yhteistyötaitojen lisäksi aivan toisella tavoin henkilökohtaista näkyvyyttä.
Erimielisyys ja tiukat retoriset kannat korostuvat sosiaalisen median keskusteluissa. Poliitikoista on tullut eräänlaisia ”rock-tähtiä”, mitä media myös ruokkii.
– Aina voi kysyä, miten vaikkapa (Juho) Paasikivi olisi tässä ajassa pärjännyt.
Kari Häkämies huomauttaa, että samalla kun Lipposella oli hyvät suhteet ammattiyhdistysliikkeeseen, hänen henkilökohtainen ajattelunsa oli myös varsin elinkeinoelämämyönteistä.
Häkämies uskoo, että jos SDP ja kokoomus pyrkivät muodostamaan seuraavien vaalien jälkeen yhteistä hallitusta, keskeinen kysymys pöydällä tulee olemaan suhde velkaantumiseen.
– Silloin Lipposen hallitusten aikoina ei ollut vasemmalta oikealle epäselvyyttä siitä, etteikö valtion velkaantuminen olisi huono asia.
Nyt käsitykset ovat liikkeessä. On olemassa näkemyksiä ja teorioita, jotka kyseenalaistavat perinteistä huolta velkaantumisesta ja velan takaisin maksamisesta. Nämä ovat herättäneet kiinnostusta etenkin poliittisen kentän vasemmalla laidalla.
– Suomessa ei ole oikeastaan käyty talouspoliittista tai filosofista keskustelua tähän liittyen, koska koronan vuoksi kaikki tunnustavat, että velkaantuminen on ollut pakollista. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten keskustelu ja päätöksenteko olisivat sujuneet tilanteessa, jossa koronaa ei olisi ollut.
[rev_slider slidertitle=”sinipuna-hakkanen” alias=”sinipuna-hakkanen”]
Antti Häkkänen nostaa SDP:n politiikasta kolme asiaa, jotka ovat Suomelle ”vaarallisia”.
Kokoomus on ”SDP:n päävastustaja”
Tässä jutussa on tuotu esiin SDP:n ja kokoomuksen sinipunayhteistyön haasteita. On puhuttu talouspolitiikasta ja velkaantumisesta. Kriisitietoisuuden katoamisesta. Hehkutettu Lipposen ajan hallituksia.
Entä miten Paavo Lipponen itse näkee, voisivatko nyky-SDP ja nyky-kokoomus muodostaa toimivan hallituksen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen? Mitä tämä edellyttäisi?
Entä mitä Lipponen ajattelee perussuomalaisten mahdollisesta noususta hallitukseen – oli kumppanina sitten SDP tai kokoomus? Tai mikä oli hänestä keskeisin syy SDP:n ja kokoomuksen yhteistyön toimivuuteen hänen johtamissaan hallituksissa?
Lipponen vastasi kysymyksiin sähköpostitse. Entinen pääministeri näkee, että kokoomus on seuraavissa eduskuntavaaleissa ”SDP:n päävastustaja”.
Ryöpytys kokoomuksen suuntaan on ankaraa. Puolueen Eurooppa-politiikka on ollut entisen pääministerin mukaan ”niin onnetonta, että elinkeinoelämän johdon täytyi panna puolueen johto järjestykseen elvytyspakettiasiassa.
Talouspolitiikassa kokoomuksella on otsaa menetetyn porvarijohtoisen vuosikymmenen jälkeen kieltää Marinin hallituksen kiistaton menestys”, hän kirjoittaa myös ja väittää, että ”kokoomus on sekä Eurooppa- että talouspolitiikassa pudonnut täysin eurooppalaisesta kelkasta, Merkelin linjasta.”
”Vaalituloksen jälkeen katsotaan, kenen kanssa SDP voi mennä hallitukseen”, hän summaa.
Lipponen toteaa samalla myös, että SDP:n ja perussuomalaisten välillä on ”sovittamattomia erimielisyyksiä. Maahanmuuttoa on edistettävä, ei vaikeutettava, väheksymättä siihen liittyviä ongelmia. Euroopan unionia on vahvistettava ja integraatiota syvennettävä, jotta sillä olisi toimintakykyä. Perussuomalaiset eivät strategiassaan enää tavoittele EU-eroa, vaan haluavat mennä hallitukseen viidenneksi kolonnaksi heikentämään unionia sisältäpäin”, hän kirjoittaa.
Vuosien 1995-2003 sinipunayhteistyön toimivuutta Lipponen selittää SDP:n selkeällä johtoasemalla ja sillä, että ”elinkeinoelämä oli mukana menestyksellisessä kolmikantayhteistyössä. Pelin henki oli hyvä, johtuen yhteisestä missiosta nostaa Suomi talouskriisistä ja viedä Suomi EU:n ytimeen.”
Vuoden 2007 jälkeistä aikaa taas luonnehtii Lipposen mukaan ”heikko porvarillinen johtajuus ja työnantajien pyrkimys nujertaa ammattiyhdistysliike. ”
Lipponen jättää mainitsematta Sanna Marinin (sd.) hallituksen tulehtuneet välit elinkeinoelämään. Vastauksista ei nouse esiin myöskään sitä, mitä hän ajattelee Marinin hallituksen päätöksistä rikkoa menokehykset tai siitä, että hallitus katsoo tarpeelliseksi jatkaa yhä reipasta velkaantumista, vaikka talous kasvaa.
”Tässä on vähän politiikan makua”
Entä mitä Antti Häkkänen ajattelee Lipposen näkemyksestä, että ”talouspolitiikassa kokoomuksella on otsaa menetetyn porvarijohtoisen vuosikymmenen jälkeen kieltää Marinin hallituksen kiistaton menestys?”
Häkkänen katsoo, että SDP on ollut keskeinen ”jarrupuolue” pyrittäessä uudistamaan Suomea, minkä takia velkaa on jouduttu ottamaan myös kokoomuksen ollessa hallitusvastuussa.
– Lipposella on melkoinen värikynä omassa historiantulkinnassaan. Aikanaan Lipponenkin olisi varmasti tunnustanut nämä faktat, mutta nyt tässä on vähän politiikan makua.”
Entä uskooko Kari Häkämies sinipunahallituksen syntyyn tilanteessa, jossa näkemykset talouspolitiikasta ja velkaantumisesta tuntuvat olevan näin kaukana toisistaan?
– Suomalainen poliittinen järjestelmä on osoittanut joustavuutensa niin, että jos vaalitulos näyttää jotain hallitusta, se usein tulee, hän vastaa.
Häkämies viittaa esimerkiksi eduskuntaavaaleihin 2007, joihin mentiin mittausten valossa sillä oletuksella, että punamultahallitus jatkaa ja ”Heinäluoma ja Vanhanen vaihtavat korkeintaan paikkoja”.
– Kokoomushan nousi sitten aivan loppumetreillä ja hyvin nopeasti syntyikin Vanhasen-Kataisen hallitus.
Toisaalta toisenlaisiakin ratkaisuja löytyy. Ei tarvitse mennä kuin kevään 2019 hallitustunnusteluihin, joissa sekä vaalien kakkonen että kolmonen jäivät oppositioon.