Vain korkea työllisyysaste voi turvata pohjoismaisen hyvinvointivaltion selviytymisen, toteaa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.
– Suomen hyvinvointivaltiota luoneilla poliitikoilla oli 1960- ja 70-luvuilla täysin selvä periaate: hyvinvointiyhteiskunta voi perustua vain ja ainoastaan työn tekemiseen. Työstä perittävillä veroilla rahoitetaan yhteiset palvelut ja hyvinvoinnin rakentaminen. Verojen sopivasta määrästä on toki aina kiistelty.
Fjäder muistuttaa Akavan liittokokouksen määritelleen kannakseen, että hyvinvointivaltion perustan muodostaa työnteko.
– Olemme saavuttaneet 70 prosentin työllisyysasteen, mikä on hyvä asia. Meidän pitää pyrkiä parantamaan työllisyyttä edelleen ja tavoitella ainakin 75 prosentin työllisyysastetta. Työllä ja yrittämisellä luodaan yhteinen kakku. Tämä on edelleen tärkein asia.
Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa puhutaan usein yksilön oikeuksista, mutta hyvin harvoin velvollisuuksista. Hyvinvointipalveluiden rahoittajien näkökulma ei ole juuri koskaan mukana.
– Harvoin puhutaan niistä sadoista tuhansista suomalaisista, jotka eivät tienaa kovin paljon, mutta työllään rahoittavat kaikki palvelut. He menevät joka päivä töihin ja kokevat sen velvollisuudekseen. Toivoisin, että kaikki haluaisivat olla mukana rakentamassa yhteiskuntaamme. Hyvinvointi kun ei synny itsestään.
Fjäder muistuttaa, että Suomen työllisyysaste on huomattavasti muita Pohjoismaita matalampi.
– Demografia tulee vastaan, eli väestö ikääntyy vauhdilla. Kymmenen vuoden päästä yli 70-vuotiaita on jo huomattavasti enemmän kuin nyt.
– Pian näemme, mitä mieltä nuoret ovat kasvavan taakan kantamisesta. 1970-luvulla luodut rakenteet ovat edelleen voimassa. Ehkä luomme sen tilalle uudenlaisen hyvinvointiyhteiskunnan, jonka velvoitteetkin ovat erilaisia. Tämä keskustelu on kuitenkin vasta edessä.
Maalaisjärkeä
Akava ja STTK olivat mukana aktiivimallia pohtineessa työryhmässä. Fjäderin mukaan asioiden valmistelussa on tärkeää olla aina mukana, koska vain sillä tavoin voi vaikuttaa asioihin.
Pääperiaate aktiivimallissa on sama kuin hyvinvointivaltiossakin: aktiivisuus palkitsee passiivisuutta enemmän. Akava olisi toivonut, että malliin olisi otettu mukaan myös omaehtoinen työn hakeminen.
– Hakemusten lähettäminen internetin kautta on moderni tapa hakea töitä, joten on outoa sulkea se kokonaan pois. Työnhakutilaisuuksissa käyminen ja verkostojen hyödyntäminen ovat myös tärkeitä elementtejä työllistymisessä, Fjäder toteaa.
– Tämän suhteen voisi käyttää maalaisjärkeä. Omaehtoisen työnhaun verifiointi pystyttäisiin varmasti toteuttamaan jollakin tavalla. Myös opiskelun laajempi salliminen olisi hyödyllinen muutos. Akava ajoi asiaa voimakkaasti, joten pidämme asian saapumista eduskuntaan tulevana keväänä saavutuksena.
– Aktiivimallista voi tulla työttömälle loukku ja oikeusturvaongelma, ellei työttömän tukena ole toimivia palveluita, joiden avulla hän voi olla aktiivinen työnhaussa ja parantaa eri tavoin mahdollisuuksiaan työllistyä. Olennainen asia on luoda palvelut, jotka oikeasti tukevat työtöntä aktiivisuudessa. Tähän kuuluvat osaamisen parantaminen, piilotyöpaikkojen löytäminen sekä työkyvyn kohottaminen. Hallitus joutunee myös lisäämään TE-keskusten resursseja, Fjäder pohtii.
Fjäderin mukaan mallissa on myös hyviä puolia, kuten karenssiajan lyheneminen. Hallitus on ilmoittanut seuraavansa ja korjaavansa mallia tarvittaessa.
Suomessa on tällä hetkellä 600 000 työikäistä, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Heidän työllisyysasteensa on hieman yli 40 prosenttia, kun taas yliopisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneilla luku on yli 80 prosentissa.
– Tässä on todellinen rakenteellinen ongelma, muutenhan työllisyysaste olisi selvästi korkeampi. Korkeamman koulutuksen omaavien on helpompi löytää uusi työ muuttuvilla työmarkkinoilla. Työllisyyttä koskevassa keskustelussa koulutuksen merkitys ei ole ollut esillä mielestäni tarpeeksi selkeästi.
Ratkaisua voitaisiin Fjäderin mukaan etsiä työmarkkinoiden joustoista. Muuten työllisyysaste tulee laskemaan entisestään, sillä robotisaatio uhkaa nimenomaan matalan koulutuksen työpaikkoja.
– Jos ongelmasta ei uskalleta puhua, tuomitsemme monia ihmisiä työttömyyteen ja syrjäytymiseen.