”Nykyäänkin on hyvin vaikea pidätellä 16–17-vuotiaita, jotka haluavat lähteä interrailille, au paireiksi tai vaihto-oppilaiksi. Miksi tytöt olisivat olleet niin erilaisia 300–400 vuotta sitten? Hekin halusivat kaupunkeihin kokemaan ja onnea etsimään. Eiköhän se ole kamalampaa, jos joutuu jäämään koko elämäkseen kotiin”, sanoo Tiina Miettinen.
Miettisen kirja Piikojen valtakunta – Nainen, työ ja perhe 1600–1700-luvuilla haastaa stereotyyppiset käsitykset ajan naisten asemasta.
Vaikka naisen työura päättyi usein avioliittoon, ennen sitä usein työskenneltiin ja ansaittiin perheen perustamista varten.
”Suurin osa 1700-luvunkin naisista työskenteli 3–5 vuotta ennen avioitumistaan. Sellainen muokkaa naista väistämättä ja tekee itsenäisemmäksi”, Miettinen valottaa ajan suomalaista yhteiskuntaa.
Miettisen mukaan tällöinkin naiset avioituvat usein vasta 30 ikävuoden tienoilla, vaikka ihanne olikin päästä hyvin nuorena naimisiin.
”Siihen aikaan käytiin kuitenkin ihan samaa pohdintaa kuin nykyään: lapsia synnytetään liian vanhoina”, hän kertoo.
Myös pitkän työuran tehneiden naisten avioliitot nuorempien miesten kanssa olivat mahdollisia.
Kirjassa kerrotaan tapausesimerkki Liisa Juhontyttärestä, joka avioitui 45-vuotiaana 20-vuotiaan Heikki Höökin kanssa. Talonpoikaisväestön keskuudessa tässä ei ollut mitään epänormaalia, vaikka säätyläiset eivät moista olisikaan hyvällä omassa keskuudessaan katsoneet.
Piikojen valtakunta -kirja perustuu Miettisen väitöskirjaan, jossa hän on tutkinut Hämeen maaseudun naisia 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun.