Poliisin etsinnöillä ei Savon Sanomien mukaan välttämättä osata tunnistaa salaista tietoa, jota poliisinkaan ei pitäisi lukea ja takavarikoida etsintöjen yhteydessä. Etsintöjen kehittämistä vaikeuttaa jo se, että poliisin tilastoissa niin kutsutuista erityisistä etsinnöistä on isoja puutteita.
Lisäksi asian koulutukset eivät ole ulottuneet kaikkiin asiantuntijoihin, jotka osallistuvat erityisiin etsintöihin.
Rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan käytännössä erityiset etsinnät tehdään Suomessa eri tilanteissa hyvin eri tavoin. Se saattaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.
Erityisen etsinnän lainsäädäntö koskee tilanteita, joissa etsinnän kohteeksi voi joutua esimerkiksi salassa pidettäviä potilastietoja lääkäriasemalla, asianajajan asiakastietoja, toimittajan tietoja hänen lähteistään tai arkaluontoisia poliisin työtietoja. Osa tiedoista voi olla sellaisia, ettei niistä saa tai tarvitse henkilön todistaa oikeudessakaan. Silloin poliisikaan ei saisi jäljentää ja käyttää tietoja tai tietojen käytölle pitäisi erikseen kysyä lupaa oikeudelta.
– Erityisiä etsintöjä tehdään noin kymmenen vuodessa. Periaatteessa tilastointi ja seuranta niistä pitäisi olla poliisilla, mutta kun kirjauksia erityisistä etsinnöistä tutkittiin vuosilta 2014–2016 osoittautui, että 96,3 prosenttia poliisin tietojärjestelmän kirjauksista oli virheellisiä, Tolvanen kertoo Savon Sanomille.
Tolvasen mukaan virheprosentin osuus oli hämmästyttävä.