Valtakunnansovittelija Minna Helle kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan erehtymisestä työssä.
– Suomessa on kuulemma jo työpaikkoja, jossa poksautellaan samppanjapulloja virheiden sattuessa. Onkin tosiasia, että virheistä oppii, ehkä paremmin kuin mistään muusta.
Minna Helteen mukaan on paradoksaalista, että vihaamme virheitä, vaikka samaan aikaan tiedämme, että ilman niitä ja niiden kautta syntyviä oppimiskokemuksia emme kehity eteenpäin.
– Julkisuudessakin on kaiken aikaa esimerkkejä siitä, kuinka ensireaktiona virheitä selitellään, vaikka oikeasti kannattaisi myöntää ne heti. Usein ne myönnetään vasta, kun on pakko. Silloin asia on pahimmassa tapauksessa ehtinyt jo paisua suurempiin mittasuhteisiin kuin virheen heti myöntämällä olisi tapahtunut, Helle kirjoittaa.
Hänen mielestään virheiden tekeminen koetaan yhä häpeälliseksi ja murehdimme aivan liikaa, mitä muut meistä ajattelevat.
– Suomalainen työelämä ei muutu tuottavammaksi virheitä välttelemällä vaan uutta kokeilemalla.
– Ratkaisevaa on, miten työyhteisöissä suhtaudutaan yritykseen ja erehdykseen. Kyse on kulttuurista. Siitä, miten esimiehet ja työkaverit suhtautuvat, kun jokin menee metsään.
Hänen mukaansa ”jos oikeasti halutaan edistää uusien asioiden kokeilemista, on johtaminen ja palkitseminen syytä virittää tukemaan uuden kokeilemista”.
– On tärkeää myös muistaa, että kaikkea ei tarvitse mullistaa ja riskeerata kerralla. Hallittu riskinotto ja kokeileminen voi tarkoittaa sitä, että kokeillaan uusia asioita ja tehdään uusia ratkaisuja jonkin pienemmän kokonaisuuden osalta pitkin matkaa. Tämä ajattelu sopii hyvin myös työmarkkinapolitiikkaan. Voisiko ajatella, että työmarkkinauudistuksiakin kokeillaan enemmän, Helle kirjoittaa.