Sote-järjestöjen saamat valtionavustukset ovat puhuttaneet sen jälkeen, kun valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ehdotti budjettiesityksessään 100 miljoonan euron vuosittaisia leikkauksia järjestöavustuksiin. Hallitus on jo aiemmin päättänyt leikkauksista, jotka laskevat sote-järjestöjen valtionavustuksia yli 140 miljoonalla eurolla suhteessa viime vuoden tasoon. Leikkaukset tulevat täysimääräisesti voimaan vuonna 2027.
140 miljoonan euron leikkaus tarkoittaa sote-järjestöjen valtionavustusten pienentymistä absoluuttisesti 37 prosentilla. On todennäköistä, ettei mikään muu valtion budjetin merkittävä momentti pienene vaalikauden aikana yhtä paljon. Mikäli Purran esitys 100 miljoonan euron lisäleikkauksesta toteutuisi, vietäisiin sote-järjestöjen avustuksista huimat 63 prosenttia vaalikauden aikana.
Kaikkien julkisten menojen tavoin on perusteltua kysyä, mitä sote-järjestöjen avustuksilla saadaan. Järjestötoiminta on monimuotoista, eikä koko toimintaa voida puristaa yksittäisiin vaikuttavuus- tai suoritemittareihin. Eri toimintoja on siksi arvioitava tapauskohtaisesti. Käydään seuraavaksi läpi kaksi esimerkkiä suurimmilta sote-järjestöavustusten saajilta.
Vapaaehtoistyö palvelee silloinkin, kun viranomaiset nukkuvat
Suurin sote-järjestöavustusten saaja on mielenterveystyötä tekevä MIELI ry. Se on yksi Sekasin Kollektiivin koordinoivista järjestöistä yhdessä Setlementtiliiton, SOS-Lapsikylän ja Suomen Punaisen Ristin kanssa. Kollektiivin ylläpitämä nuorille suunnattu Sekasin-chat sai 496 125 euroa valtionavustuksia vuonna 2024. Samana vuonna chatissa käytiin 39 544 keskustelua. Yksinkertaistettuna yhden keskustelun hinta veronmaksajille oli siis noin 12,5 euroa.
Hyvinvointialueilla ei ole realistista mahdollisuutta päästä Sekasin-chatin kustannusvaikuttavuuden tasolle. Koulutettujen vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhdistelmään perustuva Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä puoleen yöhön saakka. Chatin kysyntä kohdistuu ilta-aikoihin (ml. viikonloput), minkä takia hyvinvointialueiden pelkät välittömät henkilöstökulut nousisivat yli Sekasin-chatin valtionavustuksen jo alle 10 työsuhteisella päivystäjällä.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde ylläpitää mielenterveyden chat-palvelua, joka sulkeutuu kello 20 (perjantaisin kello 14). Pohteen chat on kiinni myös pyhäpäivinä, jolloin erityisesti yksinäisyyden ja päihteiden kanssa ongelmissa olevat tarvitsevat apua. Iltaisin, viikonloppuisin ja pyhinä eivät myöskään kouluterveydenhoitajat tai -kuraattorit ole tavattavissa.
Vapaaehtoiset käyvät keskusteluita nuorten kanssa verkkokriisityöntekijöiden tukemana Sekasin-chatissa silloinkin, kun viranomaiset nukkuvat tai lomailevat. Veronmaksajan näkökulmasta Sekasin-chatin lakkauttaminen ja siirtäminen hyvinvointialueiden virkatyöksi olisi järjetöntä.
Yksi vaihtoehto on toki olla tarjoamatta nuorille matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, mutta se voi inhimillisen kärsimyksen lisäksi kostautua suurempina kustannuksina nopeastikin. Yhden nuoren sijaishuoltopaikka Valtion koulukodissa maksaa veronmaksajille noin 278 000 euroa vuodessa. Kaksi lasta koulukodissa maksaa siis Sekasin-chatin saamia valtionavustuksia enemmän.
Onneksi Sekasin-chatin hyödyt on viranomaisten toimesta tunnistettu, ja hankkeen rahoitus lisääntyi tälle vuodelle. Jokaisen avustusten varassa toimivan hankkeen tulevaisuus on kuitenkin leikkausten takia epävarma.
Ehkäisevää päihdetyötä puoleen hintaan
Toiseksi eniten sote-järjestöavustuksia saa Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry. Se sai 494 763 euroa avustusta aikuisille suunnatun ehkäisevän päihdetyön ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoiminnan toteuttamiseen vuonna 2024. Tästä summasta 299 863 euroa käytettiin päihteettömien Elokolo-kohtaamispaikkojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Elokolo-kohtaamispaikoissa käytiin 44 766 kertaa, eli yksinkertaistettuna yhden käynnin hinnaksi tuli 6,7 euroa.
Hyvinvointialueet eivät todennäköisesti pysty vastaavaan kustannustehokkuuteen. Hyvinvointialueiden järjestämien mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden päivätoiminnan kustannuksista ei ole tarjolla tietoa, mutta läheisenä verrokkina voidaan käyttää ikääntyneiden päivätoimintaa. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ikääntyneiden kuntouttavan päivätoiminnan asiakasmaksu ilman kuljetusta on 23 euroa per käynti, jolloin kustannukset ovat vielä tätä suuremmat. Suuruusluokkana Elokolo-käynnin hinta veronmaksajalle on selvästi alle puolet viranomaistoimintaan nähden.
Ajaako hallitus norsun posliinikauppaan?
Ideaalimaailmassa sote-järjestöt saisivat riittävän rahoituksen omalla varainhankinnallaan, eikä julkisia avustuksia tarvittaisi. Tästä ollaan vielä kuitenkin kaukana esimerkiksi sellaisten järjestöjen osalta, jotka toimivat vähemmän sympatiaa herättävien väestöryhmien kanssa. Yksityisen varainhankinnan tueksi hallituksen olisi ehdottomasti laajennettava yksityishenkilöiden ja yhteisöjen lahjoitusvähennykset koskemaan myös sote-järjestöille tehtäviä lahjoituksia.
On varmasti totta, ettei jokainen avustusta saava hanke ole kustannusvaikuttavuudeltaan Sekasin-chatin tai Elokolojen veroinen. Jokaisen järjestön, samoin kuin hyvinvointialueen tai yrityksenkin toimintaa on varaa parantaa. En kuitenkaan usko, että 37 saatikka 63 prosenttia järjestötoiminnasta olisi niin vähäarvoista, että sitä kannattaisi lakkauttaa.
Veronmaksajan ja apua tarvitsevan etu on se, että palvelun hoitaa paras tekijä, oli se sitten julkinen, yksityinen tai järjestösektorin toimija. Edeltävät esimerkit osoittavat, että järjestöt ovat monessa palvelussa parhaita toimijoita. Avustusten romutuksen sijaan tarvitaan harkitumpaa sopeuttamista ja avustuksiin liittyvän byrokratian purkua. Hallitus voi vielä estää norsua pääsemästä posliinikaupan eteistä pidemmälle.
