Demokratian juurruttaminen epäotolliseen maaperään on lähes mahdotonta, ellei siihen ole olemassa kannusteita. Afganistan on tästä hyvä esimerkki, arvioi kansantaloustieteen emeritusprofessori ja sotatieteiden tohtori Vesa Kanniainen.
”Afganistanin tuleva hallinto ei kaikesta päätellen pyrikään edistämään kansan parasta eikä sen hyvinvointia. Sillä on riittävät tulolähteet totalitaristiseen valtansa säilyttämiseen ja johtavan luokan elitistiseen elämään. Sillä on tulolähteinään huumeiden tuotanto, kaivostulot ja kansalaisten verotus tien päällä”, Kanniainen kirjoittaa Helsingin Sanomain mielipideosastolla.
Kanniaisen mukaan myös tutkimuksessa on havaittu vaikeuksia totalitarismin siirtymästä demokratiaan. Onnistumisiakin tosin löytyy. Kanniainen mainitsee Britannian 1688-1689 vallankumouksen, jossa kuninkaan valtaa rajoitettiin (Bill of Rights). Tällä oli suuri merkitys Yhdysvaltain perustuslaille.
”Vallanjako maassa onnistui, kun itsenäisyysjulistuksen vuonna 1776 antaneet 13 hyvinkin erilaista siirtokuntaa onnistuivat siitä sopimaan”, Kanniainen kirjoittaa.
Myös toisen maailmansodan voittajavaltiot kumosivat Saksan, Italian ja Japanin totalitaristiset hallinnot. Eli demokratia tuotiin pakkotoimin. Neuvostoliiton hajoaminen puolestaan vapautti sen satelliittivaltiot.
Afganistanin osalta Kanniainen ei näe mitään perusteita näkymälle, jossa hallintoa demokratisoitaisiin. Taloudellisten syiden lisäksi uudella hallinnolla on uskonnollis-ideologinen tehtävä, johon demokratia ei sovi.
”Se ei lupaa hyvää”, Kanniainen päättää.