Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee haluavat sosiaaliturvan muuttuvan siten, että se olisi nykyistä helpommin ymmärrettävä ja kannustaisi työhön, oppimiseen ja muuhun toimeliaisuuteen. Heidän mukaansa yksittäisten tukien muuttaminen ei enää riitä, vaan tarvitaan etuuksien ja palvelujen yhteisvaikutuksen parantamista.
”Maksamme nykyisin vuosittain lähes 15 miljardia euroa erilaisia sosiaaliturvaetuuksia. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuluu 23 miljardia. Valuuko sosiaaliturvaan sijoitetuista rahoista osa hukkaan? Kuluuko rahaa liikaa hallintoon ja järjestelmiin? Kyllä, Aaltonen ja Sillanaukee kirjoittavat Lännen Median julkaisemassa tekstissään.
Ymmärrettävämpään ja kannustavampaan sosiaaliturvaan pääsemiseksi tulee Aaltosen ja Sillanaukeen mielestä luoda järjestelmä, joka joustaa ihmisten yhä moninaisempien elämäntilanteiden mukaan.
”Eri toimijoiden on pelattava paremmin yhteen tuen tarvitsijan näkökulmasta. Turvan riittävyys on arvioitava kokonaisuutena verotuksen kanssa, ei yksittäisen etuuden näkökulmasta.”
Uudistuksen kaksi linjaa
Aaltosen ja Sillanaukeen mukaan uudistus pitää toteuttaa ”kahdella linjalla”.
”Yhtäältä hallintoa ja kannustinloukkuja on vähennettävä digitalisaation avulla ja etuuksia yhdistämällä, toisaalta on annettava henkilökohtaista palvelua heille, jotka tarvitsevat paljon palveluja ja etuuksia.”
Digitalisaatio vapauttaa jatkossa rutiininomaisia etuus- ja palvelutapahtumia ja antaa Aaltosen ja Sillanaukeen mukaan asiantuntijoille mahdollisuuden tulevaisuudessa hoitaa monimutkaisia asiakastilanteita. Perustulokokeilu ja osallistavan sosiaaliturvan kokeilu antavat heidän mukaansa arvokasta tietoa.
”Uskomme, että paras lopputulos sosiaaliturvan uudistuksessa saavutetaan yhdistämällä perusturvaa, lisäämällä järjestelmän kannustavuutta ja oman elämän hallintaa sekä lisäämällä yhteistyötä palvelujen ja etuuksien toimeenpanossa niiden ihmisten kohdalla, jotka tarvitsevat paljon molempia”, Aaltonen ja Sillanaukee kirjoittavat.
Heidän mukaansa on vaikea nähdä, että sosiaaliturvan uudistumine onnistuu, jos perusturvan tasoa ei nosteta ja samalla lisätä osallisuutta ja vastikkeellisuutta.
”Asumisen tukijärjestelmä on uusittava ennen sen yhdistämistä perusturvaan. Viimesijainen turva eli toimeentulotuki on pidettävä erillisenä ja nykyistä enemmän harkinnanvaraisena. Sitä tulee uudistaa niin, ettei se toimi kaavamaisesti ensisijaisten etuuksien paikkaajana, vaan tukena yksilöllisissä ja vaikeissa elämäntilanteissa sekä tarvittaessa yhdessä sosiaali-, terveys- ja työvoimapalvelujen kanssa.”