Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lakiehdotuksen painopiste on ennakollisissa keinoissa. Ennakolliset toimet, kuten tilaratkaisut, henkilöstön perehdytys ja täydennyskoulutus sekä itsemääräämisoikeutta tukevat työmenetelmät olisivat aina ensisijaisia suhteessa rajoitustoimenpiteiden käyttöön.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa joudutaan kuitenkin toisinaan tilanteisiin, joissa henkilön hengen tai terveyden suojaamiseksi on puututtava asiakkaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tai rajoitettava hänen vapauttaan. Näistä rajoitustoimenpiteistä ollaan nyt säätämässä laissa.
Rajoitustoimenpiteiden käyttö edellyttäisi, että henkilön tiedollinen toimintakyky on alentunut pysyvästi tai pitkäaikaisesti esimerkiksi sairauden takia, eikä hän kykene ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, ja siksi uhkaa vaarantaa vakavasti itsensä tai muiden terveyttä tai turvallisuutta.
Itsemääräämisoikeutta saisi rajoittaa vain silloin, kun muut keinot eivät riitä. Toimenpiteiden pitäisi olla tarkoitukseensa sopivia ja oikein mitoitettuja. Lisäksi aina olisi valittava sellainen rajoituskeino, jolla ihmisen perusoikeuksiin puututaan mahdollisimman vähän.
Akuutti- ja päivystystilanteissa rajoittavia keinoja saisi käyttää välttämättömän hoidon tai palvelujen turvaamiseksi.
Rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevia säännöksiä ei sovellettaisi muun muassa päihdehuoltolaissa ja mielenterveyslaissa tarkoitettuun tahdosta riippumattomaan hoitoon eikä tartuntatautien vastustamistyöhön.
Lain on tarkoitus tulla voimaan marraskuussa.