Ammuttava lintu on aina tunnistettava varmasti ennen laukausta. Ampumamatka on pidettävä riittävän lyhyenä. Haulikolla metsästettäessä se tarkoittaa alle 30 metrin matkaa.
Järjestöt pitävät noutavan koiran käyttöä metsästäjän apuna ehdottoman suositeltavana. Vesilintujen metsästys toivotaan lisäksi kohdistettavan etupäässä kannankehitykseltään vakaisiin ja runsaslukuisiin lajeihin, kuten sinisorsaan ja telkkään.
– Saaliin määrä ja lajivalinnat tulee suhteuttaa poikastuottoon ja lintukannan kokoon. Metsästäjä voi itse edesauttaa tuottoa elinympäristöjä parantamalla. Metsästäjät ovat perustaneet ja kunnostaneet vuosikymmenten aikana noin kaksi tuhatta lintukosteikkoa, ja työtä jatketaan edelleen, Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen sanoo.
BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi huomauttaa useiden vesilintulajien viime vuosina vähentyneen.
– Vähentyneiden lajien metsästämistä pitäisi välttää, vaikka metsästys ei olisikaan pääsyy lajin vähenemiseen. Metsästyskuolleisuuteen on paljon helpompi ja nopeampi vaikuttaa kuin muihin vähenemisen taustalla oleviin tekijöihin, Lehtiniemi perustelee.
Vuonna 2010 ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman uhanalaisuusarvioinnin mukaan tukkasotka, jouhisorsa, punasotka ja heinätavi on luokiteltu uhanalaisiksi. Hanhista Pohjois-Suomessa pesivä metsähanhikanta on pienentynyt. Metsähanhen metsästystä on tänä vuonna rajoitettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Meri- ja kanadanhanhikannat taas ovat pitkään kasvaneet ja kestävät hyvin metsästystä.