Vähälle huomiolle jääneessä Pentti Väänäsen muistelmakirjassa Purppuraruusu ja samettinyrkki (Kellastupa) on vuosikausiin mielenkiintoisinta suomalaistietoa 1980-luvun kansainvälisestä politiikasta.
Kirja vilisee aiemmin kertomattomia tietoja maailman johtajien tapaamisista. Siitä välittyy paljon myös ajankohdan demarinäkemyksiä kylmän sodan osapuolista.
SDP:n kansainvälisten asioiden pomona ja Kalevi Sorsan oikeana kätenä myös Sosialistisessa Internationaalissa toiminut Pentti Väänänen näki tuolloin kaiken ja tapasi kaikki. Asiaa kuvastavat esimerkiksi seuraavat otokset kirjasta:
”Keskustelujen alussa (Moskovassa 1982) Brezhnev valitti, että lääkäri oli kieltänyt häneltä tupakoinnin. Hän korosti kuitenkin, että muut paikalla olijat voisivat kaikin mokomin tupakoida. Kalevi (Sorsa) sytytti savukkeen ja puhalteli savua Brezhnevin suuntaan.”
”Tilaisuuden alussa A.M. Aleksandrov heitti pöydän yli Jaakko Kalelalle ja minulle paperilappusen. Siihen oli kirjoitettu käsin ruotsiksi ”Hälsa Uffe Sundqvist” (terveisiä Uffe Sundqvistille). Aleksandrov oli nuorena diplomaattina työskennellyt Neuvostoliiton suurlähetystössä Tukholmassa ja puhui sujuvasti ruotsia.”
”Gorbatsoville tuotu tee poikkesi väriltään meidän muiden juomasta. Se näytti maitokahvilta. Muistan, että myös Brezhneville ja Andropoville oli tuotu samanväristä juomaa. Mahtoikohan kyse olla turvallisuusjärjestelystä? …Toisin kuin Brezhnev, Gorbatshov puhui vapaasti ilman papereita. Puheen edistyessä hän vähitellen innostui. Puheen vauhti kiihtyi ja kädet alkoivat heilua. Kesken puhetta käsi vahingossa heilahti päin teelasia. Maitokahvin näköinen juoma lensi pitkin pöytää. Minunkin paperini saivat juomasta osansa.”
”Gorbatsovin tapaamisen aikana samainen (NKP:n työntekijä, joka oli edellisiltana lähennellyt Britannian työväenpuolueen naisedustajaa) toveri oli paikalla ja kärsi ilmiselvästi pahaa krapulaa. Siitä ei toki tarvinnut välittää. Ei tarvinnut välittää siitäkään, että kesken kaiken hän nukahti. Mutta kun toveri alkoi äänekkäästi kuorsata, Boris Ponomarev nousi paikaltaan ja puuttui alaisensa kuorsaukseen kovakouraisesti. Tapaus ei jäänyt Gorbatsovilta huomaamatta.”
”Keskustelut CIA:n edustajan kanssa koskivat usein Nicaraguaa, El Salvadoria, Lähi-itää, eteläistä Afrikkaa sekä tietysti SIDACia ja suurvaltasuhteita. Halusin pitää huolen siitä, että Washingtonissa tiedettiin todelliset tekomme ja tarkoituksemme. Samalla halusin itse kuulla Washingtonista todellisempaa tietoa, sellaista, josta turha liturgia ja demagogia oli jätetty pois.”
”Mitä tulee minun ja Oleg Gordievskin suhteisiin, niin niitä ei ollut. En ole koskaan miestä edes tavannut.”
”Pari viikkoa sen jälkeen kun SDP:n valtuuskunta oli Moskovassa tavannut maan tulevan johtajan Juri Andropovin, Bill Salisbury otti yhteyttä ja tapasimme puoluetoimistossa. Bill kertoi suurlähetystön saaneen kuulla, että Juri Andropov oli tapaamisessa ottanut puheeksi suomalaisen lehdistön. Lähetystön tietojen mukaan Andropov oli voimakkaasti arvostellut Suomen lehdistöä neuvostovastaisuudesta ja toivonut SDP:n tekevän jotakin asian hyväksi. …Tämä viesti oli mielenkiintoinen mm. siksi, että se piti paikkansa.”
”Stefan Smirnov kertoi kerran saaneensa luettavakseen Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan venäjänkielisen käännöksen. …Tuntemattomassa Sotilaassa kerrotaan, että suomalaisten vallattua Petroskoin paikalliset naiset olisivat seurustelleet miehittäjäsotilaiden kanssa. Stefanin mukaan sellaisia valheellisia väitteitä ei voi julkaista Neuvostoliitossa.”
”Sandinisteista ei tullut sosialidemokraatteja, mutta totalitaarista yksipuoluejärjestelmää he eivät koskaan pystyttäneet.”
”Minun tähtäimessäni oli varapresidentti George Bush. Hän oli asiantunteva ja asiallinen ammattimies. Hän oli entinen huippudiplomaatti. Hänen vaikutusvaltansa oli nousussa.”
”Willy Brandt kiteytti SI:n Iran-politiikan neljään kohtaan: 1) SI on aina sorrettujen puolella, tuemme Iranin itsenäisyyden vahvistamista ja haluamme luoda yhteyksiä 2) haluamme edistää oikeudenmukaisuutta 3) pyrimme ymmärtämään islamia ja 4) pyrimme auttamaan siinä, että panttivankiongelma voitaisiin ratkaista kunniallisella tavalla.”