Henkivakuutusyhtiö Kalevan teettämästä tutkimuksesta selviää, että omia hautajaisiaan ja niihin liittyviä toiveitaan on suomalaisista miettinyt vain 37 prosenttia ja ani harva eli viisi prosenttia on kirjannut ajatuksiaan ylös. Kaksi kolmesta hautajaisiaan pohtineista on sentään kertonut kaavailuistaan läheiselleen.
Naiset ovat tässä merkittävästi miehiä valveutuneempia. Heistä 42 prosenttia on miettinyt asiaa. Miehistä useampi elää enemmän hetkessä. Vain kolmannes on miettinyt omia hautajaisiaan.
Suomessa kuolee tilastojen mukaan vuosittain noin 50 000 ihmistä, näistä työikäisiä 10 000. Kuolemasta puhuminen on kuitenkin osittain tabu. Joka neljäs välttelee kuolemaan varautumisesta puhumista ja yli 60-vuotiaistakin viidennes kokee aiheen vaikeaksi.
– Kuolema on suomalaisille nykyään vähän vieras. Kaupungistuminen on tuonut konkreettista välimatkaa perheenjäsenten välille ja pirstaloinut yhteisöjä, joihin kukin kuuluu. Aiemmin kuolemaa tehtiin ja kuoltiin omaisten läsnä ollessa, nykyään tapahtumapaikka on entistä useammin sairaalassa. 1950-luku oli ensimmäinen vuosikymmen, jolloin useimmat vainajat kuolivat Suomessa sairaaloissa, kertoo henkivakuutusyhtiö Kalevan toimitusjohtaja Timo Laitinen
– Mutta tämä ilmiö ei ole vain suomalainen, vaan länsimainen. Toisen maailmansodan traumat vaikuttivat tähänkin asiaan. Suomen tapauksessa talvi- ja jatkosota. Moni rintamalla ollut ei kyennyt tai halunnut käsitellä asiaa lainkaan. Kuolemista vaiettiin ja se vaikuttaa yhä tavassamme puhua kuolemasta, Laitinen lisää.
Vaikea suhde kuolemaan näkyy myös termeissä, joilla siihen viitataan. Kalevan tutkimuksen mukaan suomalaisille on tavanomaista puhua kuolemasta kiertoilmaisuja käyttäen. Vain neljännes kansasta puhuu kuolemasta aina kuolemana. Luonnollisimmin kuolemasta puhumiseen suhtautuvat yli 60-vuotiaat. Heistä 83 prosenttia puhuu vähintäänkin useimmiten kuolemasta sen oikealla nimellä.
Tuhansia haamuprofiileja
Useimmilla suomalaisilla on tili ainakin yhdessä sosiaalisen median palvelussa. Vuonna 2015 heitä oli 15–55-vuotiaista 93 prosenttia. Osuus vain kasvaa, kun siihen lisätään muut digipalvelut. Facebook, Twitter, Spotify ja Netflix ovat jo osa arkea.
Suurin osa suomalaisista ei ole kertonut kenellekään läheiselleen kaikista käytössä olevista mediapalveluista ajatuksella, että läheinen voisi sulkea tilit kuoleman yllättäessä.
Vain 12 prosentilla väestöstä ei ole kuoleman jälkeen lopettamista vaativia some-tilejä tai muita digitaalisia palveluja. Kun kuolleita on vuosittain 50 000 ihmistä, erinäisissä palveluissa kummittelee lukemattomia haamuprofiileja.
– Digitaalinen kehitys on ollut räjähtävää, mutta ilmiö on yhä niin tuore, että harva huomaa ajatella jäävänsä elämään verkossa kuoleman jälkeenkin. Uskon kulttuurin muuttuvan tässä vuosien saatossa. Jos omaiset eivät pääse haamuprofiileihin käsiksi, ne voivat ikävimmillään jatkaa suoraveloitusta vainajan tililtä kauan kuoleman jälkeen. Eikä kukaan halua törmätä kuolleisiin lähimmäisiinsä sosiaalisessa mediassa, Laitinen muistuttaa.
18–29-vuotiaista vain puolet on edes miettinyt kuolemaansa valmistautumista tältä kannalta, vaikka täysi-ikäisistä juuri he ovat aktiivisimpia digitaalisessa ympäristössä.
Henkivakuutusyhtiö Kalevan YouGov Finlandilla teettämään tutkimukseen vastasi 28.2.–6.3. välisenä aikana 1515 suomalaista. Tutkimuksen lähtöotos muodostettiin ja lopullinen otos painotettiin suomalaista aikuisväestöä edustavaksi. Virhemarginaali on 2,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.