Solisluun murtumia ja olkalisäke-solisluu nivelen (AC-nivel) vammoja on perinteisesti hoidettu ilman leikkausta. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että leikkaushoito edistäisi luutumista ja vähentäisi jälkioireita. Vahvaa tutkimusnäyttöä ei kuitenkaan vielä ole.
Kaisa Virtanen selvitti väitöstutkimuksessaan äkillisen solisluun murtuman ja AC-nivelen sijoiltaanmenon hoitojen tuloksia. Aikavälillä 1.1.1966-31.3.2011 lääketieteellisistä tietokannoista löytyi 1072 tiivistelmää koskien solisluun murtumia. Lopulliseen tutkimukseen sisältyi kuusi satunnaistettua vertailevaa tutkimusta ja seitsemän ei-satunnaistettua vertailevaa tutkimusta.
– Kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että solisluun keskiosan murtuma paranee nopeammin leikkaushoidolla kuin konservatiivisella hoidolla, ja että murtuma luutuu selvästi paremmin, jos käytetään leikkaushoitoa. Toisaalta ilman leikkaustakin on saavutettavissa riittävä olkanivelen toimintakyky ja kivunlievitys, Virtanen toteaa väitöstiedotteessaan.
Vertailevaan tutkimukseen satunnaistettiin 60 solisluun keskiosan murtumapotilasta, joista 28 hoidettiin leikkauksella ja 32 konservatiivisesti. Vuoden seuranta-aikana ei havaittu eroa ryhmien välillä olkanivelen ja yläraajan toiminnassa tai suorituskyvyssä eikä kivun määrässä.
Kaikki leikkauksella hoidetut murtumat luutuivat. Konservatiivisen hoidon ryhmässä murtuma jäi luutumatta 24 prosentilla potilaista. Murtuman siirtymän suuruusnäytti olevan yhteydessä luutumattomuuden riskiin.
Tuoreen AC-nivelen sijoiltaanmenon leikkaushoidon pitkäaikaistulokset ovat erinomaisia 18 vuoden seuranta-aikana. Olkanivelen toimintakyvyssä ei ollut havaittavissa eroa terveeseen puoleen verrattuna.
Pitkäaikaisen, viiveellä leikatun AC-nivelen sijoiltaanmenon leikkaustulokset ovat sen sijaan keskinkertaisia, ja melkein puolella potilasta nivel jäi epävakaaksi. Olkanivelen toimintakyky jäi heikommaksi terveeseen puoleen verrattuna neljän vuoden seuranta-aikana.
– Pitkäaikaisen AC-nivelen sijoiltaanmenon korjausleikkaus on vaativa ja siihen liittyi yllättävän paljon komplikaatiota, väittelijä sanoo.
LL Kaisa Virtasen väitöskirja Clavicle Injuries: Treatment of midshaft clavicle fractures and acromioclavicular joint dislocations in adults tarkastetaan perjantaina 23. toukokuuta Helsingin yliopistossa.
