Sokeutumiseen johtavan verkkokalvon sairauden syntymekanismit ehkä selvitetty

Helsingin yliopiston ja yliopistollisen sairaalan tutkijat ovat tunnistaneet joukon proteiineja, jotka liittyvät diabeettisen retinopatian kehittymiseen.

Löytö vahvistaa käsitystä sairauden tulehduksellisesta luonteesta ja avaa mahdollisuuksia lääkehoidon kehittämiseen, Helsingin yliopisto kertoo tiedotteessaan.

Noin kolmasosalle tyypin 1 ja 2 diabeetikoista kehittyy silmän verkkokalvon muutoksia, jotka voivat johtaa diabeettiseen retinopatiaan. Sairauden alkuvaiheessa näkökenttään ilmaantuu sumentumia, ja edetessään tauti voi johtaa sokeuteen.

Diabeettisestä retinopatiasta on tullut suurin syy työikäisten aikuisten sokeutumiseen, sillä tyypin 1 diabetes alkaa jo nuoruusiässä ja tyypin 2 puhkeaminen on jatkuvasti aikaistunut. Sairaus koskettaa maailmanlaajuisesti yli sataa miljoonaa ihmistä.

Tutkimuksessa kartoitettiin ihmissilmän lasiaisen proteiinikoostumusta potilailla, jotka leikattiin vaikea-asteisen diabeettisen retinopatian takia. Potilaat sairastivat joko sairauden lievempää erilaistumatonta tai vaikea-asteista erilaistunutta muotoa. Tutkimuksessa analysoitiin kaikkiaan 138 potilaan näytteet.

Massaspektrometrianalyysien avulla pystyttiin tunnistamaan lähes 2 500 lasiaisproteiinia. Kahdensadan proteiinin määrät olivat kasvaneet merkittävästi vaikea-asteista erilaistunutta diabeettista retinopatiaa sairastavien potilaiden näytteissä verrattuna lievempää sairausmuotoa sairastaviin.

Suurin osa näistä proteiineista liittyi tulehdukseen, veren hyytymiseen sekä immuunipuolustuksen aktivaatioon. Tulokset korostavatkin sairauden tulehduksellista luonnetta.

– Havaintojamme voidaan toivottavasti jatkossa hyödyntää monipuolisesti niin uusien lääkekohteiden etsimisessä kuin myös jo tunnettujen lääkkeiden tehokkaammassa kohdentamisessa. Osaa tunnistetuista proteiineista voidaan todennäköisesti tulevaisuudessa hyödyntää myös taudin diagnostiikassa, toteaa tutkimusta johtanut dosentti Markku Varjosalo Biotekniikan instituutista.

Hän korostaa kuitenkin, että tässä vaiheessa tehdään vielä perustutkimusta ja tie kliinisiin sovelluksiin on vielä pitkä.

Tutkimus julkaistiin Journal of Proteome Research -lehdessä.

Mainos