Kemian tekniikan korkeakoulussa harvinaisia sokereita tuotetaan geenimuunneltujen bakteerien avulla, kertoo Aalto-yliopiston tiedote.
Sokeritutkijoiden laboratoriossa ei haise makealta Bioprosessitekniikan professori Heikki Ojamon mukaan ”haju on aika paha”: hän osoittaa bioreaktorissa olevia bakteereja.
Ojamo tutkimusryhmineen on muunnellut niitä geneettisesti tuottamaan entsyymejä, jotka puolestaan valmistavat harvinaisia sokereita.
Harvinaisia sokereita ei voida eristää luonnosta merkittäviä määriä, mikä on pitänyt hinnat korkeina. Uudet biotekniset valmistusmenetelmät ovat kuitenkin mahdollistamassa tehokkaamman tuotannon ja yhä uusien tuotteiden ja käyttökohteiden kehittämisen, täsmentää tiedote.
Suomessa ksylitoli on harvinaisista sokereista tunnetuin ja myös tutkituin. Suomen Sokeriosakeyhtiö kehitti sille teollisen valmistusmenetelmän 1960-luvun lopulla, ja 1970-luvulla Turun yliopisto alkoi tutkia ksylitolin vaikutuksia karieksen ehkäisyssä. Ksylitoli on edelleen ainoa hampaiden hoitoon käytettävä harvinainen sokeri, mutta makeuttajana sen rinnalla on paljon kilpailijoita.
”Aspartaami, psikoosi, tagatoosi, neotaami, erytritoli”, Ojamo luettelee.
Pöytäsokeriin, eli sakkaroosiin, verrattuna aspartaami on yli 100 kertaa ja neotaami jopa yli 10 000 kertaa makeampaa. Vähäkalorisuus kiinnostaa elintarviketeollisuutta, mutta tähän asti ongelmana on ollut makeutusaineiden paha maku.
”Mekin olemme tuottaneet entsymaattisesti D-tagatoosia, joka muistuttaa maultaan pöytäsokeria, mutta sisältää alle puolet sen energiasta. Tuotantomäärät ovat vielä pieniä, mutta ainakin Pepsi on jo kiinnostunut siitä”, hän kertoo.
Viruslääkkeitä ja haavanhoitoa
Aalto-yliopiston tiedotteen mukaan elintarviketeollisuuden ohella harvinaiset sokerit kiinnostavat myös lääketeollisuutta. Tällä hetkellä niitä hyödynnetään jo yleisesti viruslääkkeiden raaka-aineena, mutta mahdollisuuksia on paljon enempään.
”Sokereita on tutkittu paljon tulehdusten hoidossa”, kertoo vastikään harvinaisten sokerien mikrobiologisesta tuotannosta väitellyt tutkija Anne Usvalampi.
”Esimerkiksi mannoosilla voidaan hoitaa virtsatieinfektioita. Vaikutus perustuu siihen, että mannoosi peittää infektion aiheuttavan bakteerin tartuntaelimet, jolloin se ei pysy elimistössä vaan huuhtoutuu virtsan mukana pois”, Ojamo täydentää.
Monet mannoosin käyttömahdollisuuksista perustuvat sen hyaluronaanin tuotantoa hillitsevään vaikutukseen. Hyaluronaani on suurimolekyylinen sokeri, jonka aineenvaihdunta on epänormaalia monissa tulehdussairauksissa, kuten astmassa, reumassa ja kroonisissa haavoissa. Toisella harvinaisella sokerilla, tagatoosilla, on puolestaan potentiaalia diabeteksen hoidossa.
Harvinaiset sokerit eivät nosta insuliinitasoa, joten ne sopivat diabeetikoille, mutta tagatoosin on Usvalammen mukaan todettu jopa laskevan insuliinitasoa.
Markkinat voivat myös tyrmätä valmiin tuotteen. Yhdysvalloissa näin on käynyt ksylitolille. Ojamon mukaan syykin on selvä.
”Yhdysvalloissa ksylitolin vastustus on ollut hurjaa, sillä siellä on omaa sorbitoliteollisuutta, jolle ei haluta kilpailijaa. Sen sijaan japanilaiset ja eteläkorealaiset ovat hullaantuneet ksylitoliin; lentokoneessakin he ostavat varastot tyhjiksi”, hän nauraa.