Seurusteluni coctailkutsuilla tyrehtyi hetkeksi, sillä yritin vaivihkaa saada heinäsirkan jalkaa pois hampaiden välistä. Se tuntui vähän samalta kuin hauen ruoto, ohuelta ja taipuisalta, mutta ilmeisesti jalan koukun vuoksi sitä ei saanutkaan yhtä helposti imaisemalla pois kolostaan.
Entomofagia eli hyönteisten käyttö ruoaksi yleistyy myös Suomessa, sillä elintarviketurvallisuusvirasto Evira ilmoitti vastikaan ryhtyneensä toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat hyönteisten kasvattamisen ja myymisen.
Me länsimaisen kulttuurin kasvatit olemme vastikään vieraantuneet tästä ruokakulttuurin osasta, sillä vielä antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudessa hyönteiset olivat arvostettua ruokaa.
Hyönteisruoalla on siis ollut merkittäviä puolestapuhujia. Tämän vuosituhannen alussa niihin liittyi myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, joka käynnisti tuolloin mittavan hyönteisten elintarvikekäyttöä selvittävän ohjelman. Tällä hetkellä hyönteiset nähdään merkittävässä roolissa tulevaisuuden ruoantuotannossa sekä niiden ravintoarvon että pienen ympäristökuormituksen vuoksi.
Noin vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat myönteisemmin hyönteisruokaan kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja saksalaiset. Jopa 50 prosenttia suomalaisista oli tuon kyselytutkimuksen mukaan valmiita syömään hyönteisruokaa, kun luku ruotsalaisten keskuudessa oli 40 ja saksalaisten 25 prosenttia.
En taida kuulua tuohon hyönteisistä kiinnostuneeseen puolikkaaseen Suomen kansasta, sillä hyönteiset herättävät minussa jonkin sortin inhon tunteen. Tiedän, että se on opittu asenne, josta on vaikea päästä eroon. Pienentäisin henkilökohtaista hiilijalanjälkeäni paljon mieluummin kasvisruokapäivillä kuin jauhomadoilla tai heinäsirkoilla. Myös lahnasta tai särjestä valmistettu järvikalapihvi on tuttuudessaan houkutteleva.
Miten sinä vähentäisit hiilijanjälkeä? Lue elintarviketieteiden tohtori Anu Hopian koko juttu ja vastaa kysymyksiin. Verkkouutisten +Plus-palvelussa, ilmaiseksi kirjautumalla.