– Se on eräänlainen katumaksu, jota ei makseta rahana vaan menetettynä aikana, Soininvaara kirjoittaa blogissaan.
Hänen mukaansa autoliikenteen ruuhkamaksuista on kolme etua ruuhkautumiseen nähden. Se on ympäristö- ja keuhkoystävällisempää kuin ruuhkautuminen. Toiseksi se kohdistuu järkevämmin kuin ruuhkan avulla sääntely, koska niukkaa katuverkkoa tarvinnee eniten se, jolle aika on kalleinta. Kolmanneksi ruuhkamaksuina kerätyt rahat voidaan käyttää johonkin kannattavaan toimintaa toisin kun ruuhkissa menetetty aika, joka menee vain hukkaan.
Ruuhkamaksuihin voidaan myös yhdistää harkinnan mukaan autoliikenteen tunneleita, joita Helsinkiin on tarjolla miljardien edestä. Tällöin olisi mahdollista ottaa huomattavasti tilaa autoilta muuhun käyttöön, kävelyalueiksi ja joukkoliikennekaistoiksi.
– Tällainen yhdistelmä olisi paras: liikenne olisi kaikilla liikennevälineillä sujuvaa. jolloin keskusta olisi hyvin saavutettavissa oleva kohde ja asumis- ja kävelyolosuhteita maan päällä paranisivat.
Soininvaaran mukaan ruuhkamaksut Tukholman tyyliin tullirajalla ovat kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaisia. Pitäisi säädellä liikenteen määrää tullirajan sisällä eikä sitä, kuinka monta kertaa tulliraja ylitetään.
– Jos tullirajan sisällä asukasluku kasvaa 200 000 asukkaalla, olisi hyvä säädellä niidenkin liikkumista, jotka liikkuvat vain tullirajan sisäpuolella ylittämättä sitä lainkaan. Siksi olen niin tykästynyt satelliittipohjaisiin ruuhkamaksuihin. Kiinteä tullimaksu on kuin kiinnittäisi ruuvia seinään vasaralla ruuvimeisselin sijaan, hän kirjoittaa.
Hänen mielestään satelliittipohjaiset ruuhkamaksut kannattaisi ehkä aloittaa Helsingistä ja jättää muu Suomi rauhaan.
– Tällöin menetetään mahdollisuus alentaa autoilun kustannuksia haja-asutusalueella, mutta se ei tavoitteena näytä ketään kiinnostavan.