Paljon puhuttu soidensuojelun täydennysohjelman valmistelu etenee, vaikka toisenlaistakin kuvaa on yritetty julkisuudessa luoda.
Soidensuojeluohjelman ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää suojella mahdollisimman arvokkaat suot. Suojelun painopiste on aivan oikein Etelä-Suomessa, koska siellä suojelun tila on Pohjois-Suomea huomattavasti heikompi. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) ehdotus on minusta hyvin järkeenkäyvä.
Suojeltavan alueen koko on noin 48 000 hehtaaria. Vertailun vuoksi todettakoon että alueen koko on noin kaksi kertaa koko Siuntion maapinta-alan suuruinen! Väitteet siitä että soita ei suojeltaisi, eivät siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Pelkästään Etelä-Suomen osalta maanomistajille maksettavien kustannusten on arvioitu olevan kaikkiaan 85-90 miljoonaa euroa kun taas kehyksissä seuraaville neljälle vuodelle rahaa on varattu 45 miljoonaa. Summa on tässä taloustilanteessa suuri teko. Puuttuvan rahan löytäminen ei ole ihan helppoa, koska haluamme toimia yhdessä sovittujen menokehysten puitteissa. Olisi kiinnostavaa tietää mistä valtiovarainministeri ottaisi puuttuvan 45 miljoonaa.
Soidensuojelun täydennysohjelman koko maan yksityismaiden osalta kustannuksiksi on arvioitu karkeasti hallinnollisine kuluineen noin 142 miljoonaa euroa. Nyt kartoitetuista Etelä-Suomen suoalueista 15 prosenttia sijaitsee valtion mailla.
Valitettavasti soidensuojelun varjolla käydään myös jo kovaa vaalikampanjaa luomalla julkisuudessa vastakkainasettelua luontoarvojen suojelun ja maanomistajien oikeuksien välille. Ympäristöministeri on aivan oikein halunnut luoda luottamusta kaikkien osapuolien kesken ja toteuttaa suojelua yhdessä maanomistajien kanssa. Yhteistyöllä ja vapaaehtoisuus edellä on järkevin tapa edetä, koska se takaa parhaan lopputuloksen ja lisää suojelumyönteisyyttä. Aiempien vuosien Natura-virheistä pitää ottaa oppia.
Soidensuojelutyöryhmä selvittää loppuun luonnonarvoiltaan valtakunnallisesti merkittävät suot ja ryhmän toimeksiantoa laajennetaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti sisältämään luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman lisäksi soidensuojelun vapaaehtoiset keinot.
Työryhmän tulisi mielestäni myös analysoida periaatepäätöksen jälkeen tehtyjen muutosten vaikutuksia suoluonnon säilymiseen ja suojelutarpeeseen. Tällaisia muutoksia ovat ainakin uusi metsälaki, periaatepäätöksessä lanseerattu soiden luonnontilaisuusluokittelu ja metsätalouden rahoituslainsäädännön muutokset.
Soidensuojeluohjelma siis etenee ja arvokkaimmat suot suojellaan. Uskon että luomalla vastakkainasettelun sijaan yhteistyötä ja luottamusta eri osapuolten välille päästään tässäkin asiassa parhaaseen lopputulokseen.
Myös tulevilla sukupolvilla tulee olla oikeus luontoarvoiltaan rikkaaseen ja monipuoliseen luontoon.
Kirjoittaja Petteri Orpo (kok.) on maa- ja metsätalousministeri.