Suomenlinnassa, silloisessa Viaporissa, oli kevään 1918 sodan aikana 463 tykkiä. Linnoitusta pidettiin ehkä maailman parhaana. Helsinki olisi kyetty pommittamaan nopeasti maan tasalle, ja pääkaupunkia hallinnassaan pitäneillä punaisilla oli myös aikomuksia käyttää valttiaan.
Tykit kuitenkin riisuttiin saarilla sekasortoisessa tilassa olleiden venäläisten ja punaisten silmien edessä. On erilaisia väitteitä siitä, missä määrin heitä vedettiin kunnolla nenästä ja missä määrin kyse oli Brest-Litovskin rauhansopimuksesta, jonka seurauksena venäläiset itse ainakin osittain suostuivat asiaan.
Tykkien muuttamisesta käyttökelvottomiksi vastasi 21 suomalaista ammattimiestä, jotka purkivat jopa satojen kilojen painoiset lukot. Operaatiota johtivat konepajajohtaja Allan Staffans ja hänen työnjohtajansa Juho Vanhanen, joka puhui venäjää.
Staffans ja Vanhanen hankkivat kulkulupapaperit ja toimeksiannon, johon lisättiin lukkojen poistamiseen muka valtuuttanut teksti. Suurieleinen Staffans vakuutti venäläisvartijat, jotka lopulta suostuivat. Hyväksyntää auttoi se, että lukot varastoitiin saarille. Tärkeät pikkuosat miehet kuitenkin veivät pois tai tuhosivat.
Punaisille valkeni vasta muutama päivä ennen saksalaisten tuloa Helsinkiin – josta on 11.4. tullut kuluneeksi sata vuotta – ettei tykeillä voi ampua.
Kustaanmiekan salkoon nostettiin Suomen leijonalippu 12.5.1918. Viapori muutettiin Suomenlinnaksi.
