”Banalisoivimpia, joskin esittäjilleen kuvaavia ovat termit, joihin törmää keskustelussa: sukupuolifasismi, terveysfasismi, kuntoilufasismi, imetysfasismi…”, Vesa Vares kirjoittaa.
Hänen mukaansa taannoinen kolmen historiantutkijan Suomalaiset fasistit -kirjan julkaisun yhteydessä esitetty väite, että suomalaista fasismia on käsitelty hyssytellen, puolustellen ja jälkiä peittäen kuulostaa salaliitolta.
”Kovien väitteiden jälkeen on tietenkin lupa olettaa, että tohtoritason tutkijat perustelevat ja todistavat ne tieteen sääntöjen mukaan”, professori toteaa.
Kirjasta ei Vareksen mukaan löydy kuitenkaan sen enempää syvällistä analyysiä fasismin sisällöstä tai laajaa katsausta olemassa olevaan tutkimukseen suomalaisesta äärioikeistosta. Kirjan edetessäkin jää hänen mukaansa todistamatta, miksi kulloinkin käsiteltyä henkilöä tai ryhmää tulisi sanoa fasisteiksi.
”Voi tietenkin kysyä, mitä haittaa on siitä, jos fasismi-termiä käytetään hiukan huolimattomasti”, Vares kirjoittaa samalla kysyen, miksei asioita kutsuttaisi niiden oikeilla nimillä.
Hänen mukaansa fasistiksi kutsumisen tavoitteena on usein tappaa keskustelu ja lisäksi se banalisoi todellisen fasismin uhrien kärsimykset.
”Jos toinen on eri mieltä, hän puolustaa suurinta mahdollista pahaa.”
Vares ehdottaa äärikansallismielisen ja rasistisen väkivallan kutsumista omalla nimellään.
”Sellainen ilmiö on itsessään aivan riittävän vakava, vastenmielinen ja paha rikos ilman keinotekoista fasismiepiteettiäkin.”
