– Ja tämä niin vähäpätöisen asian kuin pienyritysten henkilöstön irtisanomissuojaa koskevan lakihankkeen takia. Tilanne on lähtökohdiltaan absurdi ja seurauksiltaan surullinen. Syitä on sysissä ja sepissä, kirjoittaa taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman Helsingin Sanomien mielipideosastolla.
Hän toteaa, että kyse on vallasta ja arvovallasta.
– Katkeroitunut ay-liike katsoo tehneensä jo riittävästi myönnytyksiä ja kokee, ettei sen kanssa ole neuvoteltu lakia valmisteltaessa. Ay-liike pelkää kolmikannan jäävän historiaan. Kolmikanta on usein turvannut ay-liikkeelle veto-oikeuden työmarkkinoita koskevaan lainsäädäntöön.
Korkmanin mukaan työtaistelutoimiin on ryhdytty kevyin perustein ja osin poliittisista syistä.
– Työtaistelujen maksut lankeavat muiden kuin riidan osapuolten maksettaviksi, mikä on kohtuutonta. Hallituksen nöyryyttäminen lisätoimilla johtaa poliittisen lakko-oikeuden kyseenalaistamiseen. Kansanvalta kun on isompi asia kuin järjestövalta, hän huomauttaa.
Korkmanin mukaan kompromissi olisi voinut syntyä siitä, että isojen yritysten kollektiivisen irtisanomisen ehtoja – jotka ovat Suomessa kansainvälisesti lepsuja – tiukennetaan, samalla kun niitä pienten työnantajien osalta helpotetaan. Edellinen voisi tapahtua erorahaa korottamalla, jälkimmäinen esimerkiksi uuden työntekijän koeaikaa pidentämällä.
Emeritusprofessorin mielestä kiista irtisanomissuojasta ylittää kaikki järjellisyyden rajat.
– Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Mutta kenties juna meni jo tämän hallituksen osalta. Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää koota sirpaleet ja luoda uudistusten edellyttämälle yhteisymmärrykselle uutta pohjaa.
– Tämä jupakka jää historiaan esimerkkinä jääräpäisyydestä ja kollektiivisesta tyhmyydestä. Hallituksen kannalle on perusteensa, mutta onko valittu tie viisas? Eikö viisas ole se, joka osaa tarvittaessa perääntyä? Nyt voi vain toivoa, että ay-liikkeellä on viisautta myötävaikuttaa vastakkainasettelun laantumiseen pikemmin kuin kärjistymiseen, Korkman kirjoittaa.