Esitetyt vaatimukset liittyvät ryhmäkokoon, lähiopetuksen määrään ja henkilöstön tehtävien kirjaamiseen lakiin.
– Normien lisäykset eivät sovi kehittyvään yksilölähtöiseen koulutukseen ja muuttuvaan opettajuuteen, Sivistystyönantajat sanoo tiedotteessaan.
Sivistystyönantajien mielestä oppilaitoksilla on oltava mahdollisuuksia tehdä asioita eri tavoin.
– Tarvitsemme rohkean kokeilukulttuurin ja riittävät resurssit. Koulupäivän pitäisi perustua tekemisen, oivaltamisen ja oppimisen iloon niin oppilaiden kuin henkilöstönkin osalta. Arjen muodostuminen normien suorittamiseksi ei tue luovuutta eikä yksilöllisyyttä, sanoo Sivistystyönantajien johtaja Minna-Marika Lindström.
Koska oppijat ovat erilaisia, uuden oppiminen ja osaaminen edellyttävät erilaisia ratkaisuja.
– Oppijat ovat yksilöitä. Mutta myös oppiaineet ja oppilaitokset ovat keskenään erilaisia. Näistä muodostuu koulutuksen kokonaisuus, jossa tietty ryhmäkoko tai lähiopetusmäärä toimii toisaalla, toisaalla ei. Kouluissa, arjen yhteistyössä, tiedetään parhaiten mikä toimii, ei säädösten tasolla, Lindström toteaa.
Sivistystyönantajien mukaan oppilaitokset eivät koe tarpeelliseksi normiviidakon kasvattamista.
– Päinvastoin; maan hallituksen linja normien purusta sopii koulutukseen. Koulutuksen järjestäjiin ja koulutuksen ohjausprosessiin voidaan luottaa myös valtiovallan tasolla: sääntelyä ei ole tarpeen lisätä, Sivistystyönantajat toteaa.