National Geographicin artikkelissa True or False: Scandinavians Are Practically Perfect in Every Way (totta vai tarua: pohjoismaalaiset ovat käytännössä kaikin tavoin täydellisiä) brittitoimittaja Michael Booth erittelee pohjoismaita. Hän on aiemmin esimerkiksi kuvaillut Guardianissa ja Washington Postissa Suomea humalajuomisen ja väkivaltarikosten luvatuksi maaksi.
National Geographic esittelee Boothin haastattelulla hänen kirjaansa The Almost Nearly Perfect People: Behind the Myth of the Scandinavian Utopia. Lehden mukaan kirjassa muun muassa selvitetään, miten ”soturigeeni” saattaa tehdä suomalaisista persoja alkoholille.
Booth sanoo kirjoittaneensa kirjansa saadakseen esiin pohjoismaalaisten väliset erot ja sen, mitä menestyneistä yhteiskunnista on opittavissa.
– Jos ajattelet heitä perheenä, ovat norjalaiset perinteisesti olleet maalaisserkkuja, kun ruotsalaiset ovat olleet isoveli – pääveli. Sitten ovat tanskalaiset, joita pidetään vähän perheen mustana lampaana: nuorempana veljenä, joka tykkää juoda tai polttaa marijuanaa. Sitten ovat suomalaiset, jotka ovat vähän kuin hullu täti ullakolla, Michael Booth kuvailee.
Boothin mukaan filmitähti Greta Garbon ikoninen lausunto ”haluan olla yksin” ei ollut elokuvajuttu vaan luonteenomaista niin ruotsalaisille, norjalaisille kuin suomalaisillekin. Tanskalaiset sen sijaan ovat täysin toisenlaisia.
National Geographic kysyy, eivätkö suomalaiset annakin aivan uuden merkityksen humalajuomiselle.
– Englantilaisena tuskin voin osoittaa sormella liikaa juomista. Mutta suomalaisilla on tämä maine. Jos katsot lukuja, he juovat vähemmän puhdasta alkoholia henkeä kohti kuin eurooppalainen keskiarvo. Ongelma on, että he juovat sen kaiken perjantai- tai lauantai-iltana. He ovat eeppisiä humalajuojia, joka aiheuttaa heille kaikenlaisia ongelmia, Booth toteaa.
– Alkoholi on nyt miespuolisten suomalaisten kuolinsyy numero yksi. He tulevat myös vähän tappelevaisiksi kun saavat juomaa sisäänsä. Jotkut uskovat että heillä on erityinen soturigeeniksi kutsuttu geeni, joka reagoi ikävästi alkoholiin. Heillä on Länsi-Euroopan korkeimpia murhalukuja. Joten se todella on ongelma.
Kirjassaan Booth kertoo suomalaistuttavaltaan kuulemansa tositarinan, jonka sanoo täydellisesti kuvastavan suomalaisten suhtautumista ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Tuttava oli ollut lankonsa kanssa maalla ajamassa lumimyrskyssä, kun auto sammui. Puoli tuntia heidän istuttuaan ja odotettuaan ajoi sattumalta paikalle toinen auto. Siitä tullut mies ryhtyi korjaamaan autoa ja sai sen käyntiin – sanomatta sanaakaan koko aikana. Ei ainuttakaan sanaa.
”Wow, meillä kävi tuuri. Kukahan se oli?”
”Aa, se oli Juha, olimme samassa koulussa”.