Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Suomen Kuntaliiton laatimasta SisäNyt-selvityksestä ilmenee, että sisäilma-asioiden hoito toimii parhaiten kunnissa, joissa on luotu selkeät toimintamallit sisäilma-asioille ja ne on huomioitu kunnan strategiassa. Kehittämistarpeita löytyy muun muassa korjauskohteiden priorisoinnista ja viestinnästä.
Selvityksessä tarkastellaan sisäilman laatua sekä siihen liitettyjä terveyshaittoja yksityisissä ja julkisissa rakennuksissa, Suomessa ja Ruotsissa.
Osana selvitystä kartoitettiin kuntien sisäilmatilanteen hallinnan prosesseja ja toimintamalleja. Kyselyn perusteella noin 70 prosenttia kunnista on laatinut kirjallisen ohjeen, jossa on kuvattu sisäilmaongelmien käsittelyprosessi sekä määritelty toimijoiden roolit ja vastuut.
Kolme neljäsosaa kyselyyn vastanneista kunnista oli nostanut sisäilma-asiat kunnan strategiaan. Näillä kunnilla sisäilmaongelmien käsittelyprosessit olivat myös toimivampia ja sisäilmatilanteiden hallinta parempaa.
Lisäohjeistusta ja selkeämpiä toimintamalleja kunnat kaipasivat muun muassa terveydellisen merkityksen arviointiin, vaativimpien sisäilmakohteiden priorisointiin, viestintään sekä sähköisen tiedonkulun tehostamiseen.
Kuntien arvion mukaan merkittäviä sisäilmaongelmia esiintyy 5–18 prosentissa rakennusten kokonaisneliömäärästä. Sisäilmaongelmia esiintyi Ruotsissa suunnilleen saman verran, ja ne olivat Suomen tapaan yleisimpiä peruskoulu- ja lukiorakennuksissa.
Sekä Suomessa että Ruotsissa kiinteistökannan ikärakenne ja riittämättömät investoinnit arvioitiin tärkeimmäksi taustasyyksi sisäilmaongelmille.
Erojakin löytyi. Ruotsissa on esimerkiksi harvemmin käytössä toimintamalli sisäilmaongelmien terveydellisen merkityksen arviointiin kuin Suomessa. Myös käyttäjäkyselyitä tehdään vähemmän kuin Suomessa.
Tutkimusten mukaan oireilu työpaikalla on kolme kertaa yleisempää kuin kotona. Valtaosalla oireet ovat vaikeusasteeltaan joko lieviä tai kohtalaisia.
Kunta-alan työpaikoilla työympäristöön liittyviä oireita koettiin vuosina 2015–2017 yleisemmin kuin valtion ja yksityisen alan työpaikoilla. Eniten oireita koettiin kunnissa hoito- ja opetusalalla.