Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok./EPP) mukaan uuden talouskriisin vaara piilee rahoitusjärjestelmän uusissa innovaatioissa. Ongelmana on, että EU-tason lainsäädäntö ja muu sääntely seuraavat hitaasti kehityksen perässä.
– Uskon niihin arvioihin, joiden mukaan seuraava kriisi tulee järjestelmän sääntelemättömästä osa-alueesta. Se ei iskisi koko taloutta polvilleen, sillä meillähän on ollut erilaisia kuplia muun muassa kiinteistöalalla. Keskikokoinenkin kriisi olisi kuitenkin karvas opetus, Pietikäinen sanoo Verkkouutisille.
Hän huomauttaa monen taloustieteilijän pitävän erityisesti joukkorahoitusta suurena kysymysmerkkinä, sillä alalla on ”paljon ilmaa ja vähän kriisinkantokykyä”. Toisaalta valtioiden kasvava velkataakka on luonut perustan myös paljon vakavammalle kriisille.
– Voi tapahtua jonkinlainen merkittävä mullistus, jota on vaikea ennakoida. Se voisi pahimmillaan tyssätä globaalin kasvun ja sysätä useita maita hallitsemattomaan velkaantumiskierteeseen.
– Alkaa olla niin, että suuri osa maailman valtioista on hyvin velkaantuneita. Ajatellaan, että velanoton kautta voidaan luoda kasvua, lisätä jaettavan kakun kokoa ja tasapainottaa tilapäisiä laskusuhdanteita.
Markkinahäiriö ajaisi julkiset taloudet konkurssitilaan
Ylivelkaantumista seuraavaa ratkaisevaa romahdushetkeä on vaikea arvioida etukäteen. Taustalla voi olla toimintaympäristön arvaamaton muutos.
– Globaalisti voi tulla markkinahäiriö, jossa todetaan, että kaikki julkiset taloudet ovat konkurssitilassa. Tämä olisi ratkaistavissa vain hallitsemattomalla inflaatiolla, minkä jälkeen veloilla ei olisi enää samaa merkitystä, Pietikäinen toteaa.
Hän painottaa, että ilmastonmuutoksen torjumisessa ei ole kyse vain ideologisesta maailmanparantamisesta. Ympäristötuhot ja epävakauden lisääntyminen luovat painetta niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille. Esimerkiksi myrskytuhojen lisääntyminen pehmentää vakuutusyhtiöiden taseita.
– Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan ero on valtava sen suhteen, tuleeko lämpeneminen olemaan 1,5 vai kaksi astetta. Vaikutukset lisääntyvät ekspotentiaalisesti.
– Myös esimerkiksi resurssien kasvava kulutus voi hirttää talouskasvua ympäri maailmaa. Kun raaka-aineille syntyy enemmän käyttäjiä, asettaa se myös rajoja talouskasvulle, Pietikäinen sanoo.