Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä edellyttää vuosittain EU:ssa 180 miljardin ja maailmassa yli 11 biljoonan euron investointeja vähähiilisen ja energiatehokkaan teknologian innovaatioihin ja infrastruktuuriin.
Sirpa Pietikäisen mukaan yksityiset investoinnit on kohdennettava oikein, jotta tavoitteeseen päästään.
– Valintoja ohjaavalla lainsäädännöllä on kiire, jotta suunnitteilla olevat, pitkän ajan investointipäätökset tehdään oikein kannustimin, hän sanoo.
Euroopan komission kestävän rahoituksen työryhmä julkaisi tällä viikolla suosituksensa kestävyysmittareiden tuomisesta mukaan finanssisektorille. Tämä on ensimmäinen askel kannustinten muuttamiseksi ja lakialoitteita odotetaan toukokuussa.
Pietikäinen toimii keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmän pääneuvottelijana Euroopan parlamentin mietinnössä, joka valmistuu kevään aikana. Hän odottaa komission maaliskuussa esitettävässä strategiassa näkemystä siitä, miten ympäristövaikutusten indikaattorit tuodaan osaksi yritysten raportointia, luottoluokituksia ja pidemmällä tähtäimellä osaksi koko finanssilainsäädäntöä.
– Finanssisektoria ohjataan edelleen kapeakatseisesti ja lyhyellä tähtäimellä, mikä johtuu lainsäädännön tahattomista kannustimista. Ympäristön, ilmaston, yhteiskunnan ja yrityshallinnon kestävyys on otettava osaksi kaikkea EU:n rahoituslainsäädäntöä, ja niihin liittyvät riskit osaksi rahoitusvakauden valvontaa, Pietikäinen vaatii.
Hän korostaa, että sijoitusten voittonäkymät ja riskit näyttäytyvät täysin erilaisina pitkällä kuin lyhyellä tähtäimellä ilmastonmuutoksen edetessä.
– Vertailuindekseillä, luottoluokituksilla, stressitesteillä ja pörssien säännöillä on merkittävä rooli siinä, kuinka sijoittajien varat ohjautuvat rahoitusmarkkinoilla, Pietikäinen sanoo.
Pietikäisen mukaan sijoittajat tarvitsevat yhdenmukaisempaa raportointia, jotta muutos olisi mahdollinen.
Tällaisia mittareita kehittävät parhaillaan OECD, YK, Euroopan ympäristökeskus ja monet rahoitusalan toimijat. Pietikäinen korostaa, että onnistuminen kestävän rahoituksen ratkaisemisessa määrittää sen, kuinka hyvin osaamme varautua ilmastonmuutokseen tulevaisuudessa.