Voimakkaiden ja laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella on viime vuosien tasoa, sillä ravinnetilanne on pitkälti pysynyt ennallaan, kertoo Suomen ympäristökeskus SYKE.
Sinilevälauttojen muodostumisriski on tänä kesänä huomattava Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Riski on kohtalainen Saaristomerellä ja kaakkoisella Selkämerellä. Muualla Selkämerellä ja Perämerellä riski on vähäinen. Riskin toteutumisen ratkaisevat kesän sääolot.
Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu edellisen talven typpi- ja fosforimääriin. Suomen ympäristökeskus SYKE ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos ovat mitanneet talven ravinnemääriä Arandan seurantamatkoilla hyvin kattavasti. Lisäksi Perämeren ravinnetietoja saatiin Uumajan yliopistolla. SYKE ja Ilmatieteen laitos arvioivat leväkukintojen riskin Itämeren ekosysteemimallilla.
– Tämä kesäkuun alussa annettu riskiennuste pystyy kyllä varsin hyvin kertomaan potentiaalisista sinileväkukinta-alueista, mutta todellista levätilannetta on syytä seurata viikkotiedotteista ja omin silmin, toteaa ryhmäpäällikkö Harri Kuosa SYKEstä.
Hänen mukaansa viime kesät ovat tästä malliesimerkki.
– Viime kesänä sinileväkukintojen riski arvioitiin pienemmäksi kuin vuonna 2017, mutta toisin kävi. Vuoden 2017 kesä oli harvinaisen kylmä ja pilvinen eikä kukintoja juuri havaittu. Viime kesän helteiden tuloksena kesä oli yksi viime vuosien pahimmista sinilevätilanteista merialueellamme huolimatta siitä, että talven ravinnetilanne ennakoi vain keskimääräistä riskiä, Kuosa kertoo.
Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueella ajoittuu yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat voivat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta eivät yleensä yhtä massiivisina kuin kesällä.
Avomerellä muodostuneiden levämassojen kertyminen pintaan ja kulkeutuminen lähelle rannikkoa riippuu kulloinkin vallitsevista tuuli- ja virtausoloista. Esimerkiksi eteläisillä merialueilla sinilevien pintakukinta voi kulkeutua saaristoon ja rannikoille varsinkin etelän puoleisten tuulten vallitessa.
Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin levä on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.
Sinilevien runsaus voi vaihdella pienelläkin alueella paljon. Lisäksi tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille.
Sinilevät voivat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ihoa ärsyttäviä aineita. Runsaisiin sinileväkukintoihin on aina syytä suhtautua varoen.