Vesistöt ovat lämmenneet helteiden seurauksena, mikä on johtanut sinilevähavaintojen lisääntymiseen merialueilla, Suomen ympäristökeskus kertoo. Sinilevähavainnot ovat runsastuneet erityisesti Saaristomerellä sekä Gotlannin pohjoispuolella. Poikkeuksellisen lämpimistä järvivesistä huolimatta sisävesien sinilevätilanne on pysynyt varsin vakaana.
Lämmin sää ei ole pelätyllä tavalla lisännyt sinileväkukintoja sisävesillä. Valtakunnallisesti sinileväseurannan havaintopaikoilla tilanne on ajankohtaan nähden tyypillinen, mutta alueellisia eroja löytyy. Paikallisesti sinileväkukinnat ovat jopa vähentyneet havaintopaikoilla mm. Kaakkois-Suomen ja Pirkanmaan alueilla. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueilla sinileväkukintoja ei juurikaan esiinny. Sen sijaan Pohjois-Karjalan, Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan alueilla sinileväkukintoja on havaittu ajankohtaan nähden hieman enemmän.
Valtakunnallisen sinileväseurannan havaintopaikoilla runsaasti sinilevää on toistaiseksi havaittu vain kolmella havaintopaikalla ja hieman sinilevää on havaittu 27 havaintopaikalla. Lisäksi tietoa sinilevätilanteesta on saatu myös kansalaisilta. Kuluneella viikolla kansalaisilta on tullut 95 havaintoa, joista 56:ssa havaittiin kukintoja.
Lämpimän sään jatkuessa sinileväkukintojen riski kasvaa edelleen. Toisinaan epävakaampikin sää voi lisätä sinileväkukintoja.
– Pitkään jatkuvat sateet, rankat sadekuurot tai voimakkaat tuulet voivat tuoda lisää ravinteita sinilevien käyttöön lisäten sinileväkukintojen riskiä, kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvivesien pintalämpötilat ovat koko Suomessa useita asteita pitkänajan keskiarvoa lämpimämpiä. Etelä- ja Keski-Suomessa järvien lämpötila on 20-24 astetta ja Pohjois-Suomessa pääosin 16-20 astetta.
Hellejakso on luonut rannikolla sekä avomerellä suotuisat olosuhteet sinilevän kehittymiselle. Erityisesti Saaristomeren rannikkoalueelta on tehty edellisviikkoon verrattuna enemmän sinilevähavaintoja. Myös Suomenlahden, Selkämeren ja Perämeren rannikkoalueilta on paikoittain havaittu sinilevää. Sinilevää on havaittu sekä pieniä että runsaampiakin määriä.
Itämeren pääaltaan avomerialueilla levää esiintyy runsaasti, etenkin Gotlannin pohjoispuolisilla alueilla. Suomenlahdella on havaittavissa jo jonkin verran pintakukintaa sekä laajalti veteen sekoittunutta sinilevää Suursaaren ja Saaristomeren välisellä avomerialueella. Myös Saaristomeren eteläpuolisella alueella esiintyy veteen sekoittunutta sinilevää. Selkämeren ja Perämeren avomerialueilla sinilevää sen sijaan ei ole havaittavissa.
Vedessä voi paikoin edelleen esiintyä siitepölyä, joka näyttää erehdyttävästi sinilevältä. Siitepölyä esiintyy erityisesti alkukesällä. Kaikkiin veden värjäytymiin tulee suhtautua asianmukaisella varovaisuudella, koska sinilevän voi erottaa siitepölystä varmasti vain mikroskooppitutkimuksella.
SYKEssä seurataan kesällä levätilannetta päivittäin satelliittikuvien avulla. Suomen ympäristöhallinnossa ensimmäiset sinilevän satelliittihavainnot tehtiin jo 30 vuotta sitten. Nykyisin levän havainnointiin sopivia satelliitteja on useita, ja kuvien tarkkuus on huomattavasti parantunut. Satelliittihavainnot ovat kaikkien saatavilla TARKKA-palvelussa.
Merivesi on edelleen lämmennyt edellisviikosta. Ilmatieteen laitoksen Meripalvelujen mukaan meriveden pintalämpötila on Perämerellä 14–17 astetta, Selkämerellä 17–19 astetta, Saaristomerellä 21–22 astetta ja Suomenlahdella 16–18 astetta.
Valtakunnallinen sinileväseuranta toteutetaan osana ympäristön tilan seurantaa yhteistyössä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset), kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisten sekä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kesken. Myös Suomen rotarit on aktiivisesti mukana valtakunnallisessa sinileväseurannassa.
